Kanala: Leikkimökistä se idea lähti

Kanat muuttivat Teerenpilikkuun keväällä 2015. Intoa piukassa kävin noutamassa orpington rotuisia kanoja Urjalassa asuvalta kanaharrastajalta heti pääsiäisen jälkeen, kun sää niukin naukin oli jo plussalla. Minulla oli viimeksi kanoja 10 sitten, kun asuin USAssa ja jo silloin oli orpington muhkeine villahousuineen suosikkini. Iso ja pyöreä pallero varustettuna rauhallisella luonteella.

Kolme kanaa oli väriltään buff (Heta, Hillevi ja Hellevi) ja kaksi sekaväristä sisarusta. Näistä toinen oli oletettavasti kukko (Keekki) ja toinen kana (Suvi). Hyvin myyjä tunnisti pari kuisista sukupuolet ja näin meillä kasvoi komea parvenvartija. Pari kuukautta myöhemmin joukkoon liittyi vielä sininen kana (Coco pikkumusta paitsi sininen). Tietenkin kaikilla kanoilla on nimet ja niillä kukoilla, jotka saavat jäädä.

Leikkimökin ulkotarhassa heinäkuussa 2015 (Suvi, Keekki, Hellevi ja Hillevi)

Alussa tämä porukka asui joutilaana olevassa leikkimökissä. Aivan omin pikku kätösin kyhäsin kylkeen häkin, johon ikkunan kautta pääsivät kulkemaan ja sisälle orret, pesät ja ruoka- sekä vesipaikat. Kesä meni tässä viritelmässä ja syksyllä saimme pihaan eristetyn talviasutukseen sopivan kopin. Tässä ulkotarhan virkaa hoitaa tukeva panssariaitainen koiratarha x 2. Koska se on tehty pitämään koirat sisällä niin se myös pitää ne ulkopuolella varsin luotettavasti 😀
Kyllä nyt sai talvi tulla, meillä oli sakki suojassa.

Kumpi on kiinnostuneempi kaverista? (Heta ja Sulo)

Kanat on oikeasti todella kivoja ja varsin hyödyllisiä lemmikkejä. Jokainen on oma persoonansa ja näiden puuhastelun seuraaminen on varsin viihdyttävää. Kanojen pito on melko helppoja, kun perusasiat ovat pitopaikassa kunnossa.
Pientä byrokratiaa ei voi välttää. Vaikka olisi vain yksi lintu on rekisteröidyttävä lintujenpitopaikaksi. Meilläkin on tilatunnus, vaikka yleensä alle 10 lintua tontilla. Onneksi meillä tuo talvikanala asettaa rajat, montako voin pitää. Muuten näitä olisi huomattavasti enemmän <3
Kesällä hetkellisesti, kun tiput kasvavat, on useampi, mutta marraskuussa viimeistään on rajatta 6-8 lintuun.

Jos kanailu kiinnostaa, kysy rohkeasti. Jaksan puhua näistä pörröistä vaikka kuinka paljon ja pitkään. Kanarotuja on satoja (ja värit mukaan lukien vielä enemmän) eri käyttötarkoituksiin ja olosuhteisiin. Puhuttava ei siis ihan heti lopu kesken.

Jutun kansikuvassa pulleana pörhöttää Suvi, joka kesken hautomisen tuli pihalle syömään ja samalla suhisee ja murisee muille.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *