Kirjoittajalta Piia

BH, RTK1 ja TK1

Vauhdilla on sittenkin menty vaikka ajatus oli antaa Ponin kypsyä rauhassa. Noh, kun se oppii niin helposti ja on niin kiva harrastuskoira niin nämä eri lajien perustasot tulikin tehtyä vähän aikaisemmin kuin ajattelin.

Sanoin, että vasta kun täyttää 2v niin mennään kokeisiin. Melkein onnistuttiin. RTK1 tehtiin viime syksynä. 2v tuli mittariin huhtikuussa ja sen jälkeen on tehty TK1 ja BH.

Tavoitteita vielä tälle vuodelle riittää. Ajatuksia on monta mutta katsotaan kuinka treenit etenee eri osa-aluilla. Ponin lajivalikoimaan kuuluu tällä hetkellä pääasiassa toko ja etsintkäkoe mutta rallia siinä sivussa tehdään koko ajan. ja etsintäkokeen pohjalta olisi mahdollista mennä jälki- ja hakukokeeseenkin. Onneksi koira vielä enemmän täynnä intoa kuin ohjaaja niin kaikkeen tekemiseen lähtee heti täysillä mukaan ilman sen kummempaa houkuttelua.

Matka jatkuu ja joskus joku kommentti tännekkin eksyy.

Meidät löytää Igstä ponijapiia nimellä.

Andorran vuoristopaimenkoira, eiku ;)

Andorran vuoristopaimenkoira, eiku ;)

Koska elämä on yhtä muutosta…. Montako kertaa olen tämän jo todennut?

Hyvin pienen houkuttelun jälkeen innoistuin lähtemään mukaan tuonti(jalostus)koira projektiin. Työkaveri-kasvattaja löysi Andorrasta mielenkiintoisen ´belgianpaimenkoira malinois yhdistelmän. Emällä oli tuloksia IPG3 ja pari aikaisempaa pentuetta. Isä on poliisikoira (huumeet) ja kisannut myös IPGssa.
Sitä sitten jännitettiin mitä syntyy ja koska. Arpaonni viime aikoina on ollut huono, joten varauduin kaikkeen muuhun kuin hyvään lopputulemaan.

Mutta

14.04.2022 syntyi 1 uros ja 5 narttua De La Font Amagada kenneliin Andorraan. Meillä oli ykkös varaus. JAIKS!! nyt alkoi jännittämään kuinka pennut kehittyvät.

Muutamia kuvia ja videoita pennuista saatiin ennen lentojen lähtöä. Niiden perusteella tytöissä oli 2 harmaata ja 3 punaista. Harmaat vaikuttivat molemmat varsin kivoilta mutta viimeinen valinta jäisi siihen, että nään pennut livenä.

Lensimme 10.6. aikaisin aamulla Barcelonaan, siellä seikkailtiin kaupungilla perjantai päivä. Lauantaiksi olimme vuokranneet auton ja ajoimme noin 3 tunnin matkan La Massana, Andorra määränpäänä. Hellettä auton mittarissa oli +35C ja määränpää 1350m meren pinnan yläpuolella. Melkoista vuoristoa. Kaunista ja karua.

Määränpäässä oli 5 pentua meitä vastassa. Nämä malinoispennut eivät purreet paljaita sääriä. Kukaan ei vuotanut verta vaikka 8 viikkoiset pennut pyöri jaloissa. Mitä ihmettä!

Toinen harmaa tyttö tuli heti iloisesti luo ja leikki. Vaikka punainen olisi ollut minusta sievemmän värinen, tämä ystävällinen sielu valloitti heti sydämen. Samainen pentu, Gina, oli kasvattajan mielestä paras ja sen hän meille oli valinnut. Meillä oli kuitenkin oikeus vaihtaa valintaa, jos olisimme halunneet. Oma mutu-tuntuma ja kasvattajan suositus sai nopeasti päätöksen, että tämä on meidän tyttö. Pentu kainaloon ja ajomatka takaisin Barseloonaan voi alkaa.

Matkalla etsimme varjoisan kohdan pennun ulkoilutukseen, ettei tassut pala. Koko matkan Gina = Poni nukkuin minun sylissä. Jo ensimmäisenä päivänä hän kohtasi monta uutta asiaa ja kaikki samalla reippaalla ja uteliaalla asenteella.
Valjaat päälle, autossa olo, vieraat ihmiset, lauma jäi taaksi, Barcelonan metro, hotellin hissi – ei mitään ongelmia!


Seuraava aamuta sitten kohti lentokenttää, jossa Poni hurmasi kaikki ohikulkijat. Lentomatka meni hienosti. Nousun ja laskun ajan Poni oli kassissa penkin alla, lennon ajan kassi oli penkillä. Pidin kättä kassissa ja pentu nukkui koko 4 tunnin lennon. Helsingissä sitten häntä pystyssä kohti autoa. Vau mikä tyyppi! Olimme heti myytyjä tämän reippaan pienen pakkauksen luonteesta.

Poni on rekisteröity Espanjaan ja Suomeen. Andorrassa ei ole omaa kenneljärjestöä, siksi Espanja. Paperit saatiin kuntoon juurikin kun ikää tuli 9kk. Ei huono. Joskus saattaa ulkomailta joutua odottelemaan vaikka kuinka pitkään.

Matkajatkuu

Kuva Sanna Jääskeläinen

Nyt treenaillaan kaikkea kivaa. Kaikki on Ponista kivaa ja intoa ja tarmoa riittää. Jälki tuntuu luontaiselta samoin kaikki nenänkäyttö. Poni nauttiin kun saa käyttää kroppaansa. Iso hänest tulee, nimensä mukaisesti. Viime syksynä tehtiin pohjia jälki- ja hakutreeneissä. Talvella on vähän opeteltu tottelevaisuutta ja nenällä ilmaisua. Kesäksi on muutaman suunnitelma jo valmiina.

Lumi on parasta ja hangessa Poni viihtyy todella hyvin. Tulevaisuudessa toivottavasti pääsee suksien teen pinkomaan taitavan hiihtäjän kanssa (se en ole minä :D)

Lelun naru on 77cm pitkä…

Oppia ikä kaikki

Elokuussa 2020 aloitin uuden työn Eläinsairaala Vethausissa.
Keväällä 2021 oppisopimuskoulutuksen klinikkaeläinhoitajaksi ja
nyt toukokuussa 2022 on homma paketissa.

Viimeiset näytöt on tehty 18.5 ja suuri on luotto siihen, että ne on hyväksyttyjä suorituksia mutta virallista päätöstä täytyy odotella 2-3 viikkoa. Kevätjuhlat tiedossa ja sitten voi alkaa suunnittelemaan seuraavaa opintokokonaisuutta. Tällä alalla ei opiskeltavat aiheet ihan heti lopu.

Edelleen joka päivä intoa piukassa töissä tekemässä siistejä juttuja.

Työtehtävät ovat varsin monipuolisia, sillä eläinpuolella (verrattuna ihmispuolen hoitajiin) me teemme kaikkia sairaalan tehtäviä. Hieman on erikoistumista mutta ei läheskään niin pitkälle kuin humaanisairaalassa. Meillä lähes jokainen hoitaja osaa mm. valmistella potilaan leikkaussaliin, kanyloida, intuboida, valvoa anestesiaa ja heräämistä, ottaa röntgen ja ct-kuvia, ottaa erilaisia näytteitä ja käyttää erilaisia labran laitteita, välinehuollossa puhdistaa ja pakata tykötarpeita, kerätä lääkkeet ja antaa niitä potilaille pistoksina tai suun kautta, paketoida tassuja, toimia hammaslääkärin apulaisena tai steriilinä leikkausavustajana, neuvoa ruokinnassa, haastatella ja kotiuttaa asiakkaita (tai heidän omistajia :D), vastata mitä erilaisimpiin kysymyksiin puhelimessa, varata aikoja, kirjata potilaat sisään ja laskuttaa ulos. Ja hoitajat myös purkavat saapuvat kuormat ja hoitavat tavaroiden tilaukset. Ja siivoavat sotkut ja eritteet potilaiden jäljiltä ja pesevät sairaaran pyykit. Ja tärkeimpänä vierihoitaa potilaita, rapsutella ja helliä.

Hoitajan työn lisäksi olen sairaalan ravintovastaava ja hoidan eläintenruokien tilaukset sekä tarpeen mukaan tiedotan muita (uusien) ruokien ominaisuuksista. Ja aina kun ehdin keskustelen mielelläni asiakkaiden kanssa ruokinnasta. Muutama laihdutus/ruokintasuunnitelma tulee joka kuukausi tehtä painonvartijoille.

Tässä on pari kuvaa mun parhaasta duunista.

Allekirjoittanut ihanan Wilssonin kanssa. Kuva MomentsByMeeri.

Ketä yllättää, että isojen koirien halailu on minun suosikki juttuja. Vaikka viime aikoina olen yllättänyt itseni pärjäämässä sihisevien kissojen kanssa ja saanut niiden pieniin suoniin kanyylin suht helposti. Tämä ei aina ole itsestään selvää hereillä olevan kissan kanssa.

Potilaiden käytöksestä ja kotikoulusta on mielessä muhinut juttusarja. Ehkä saan senkin ”paperille” jossain kohtaa. Omia ajatuksia hoitajan vinkkelistä. Pysykää kuulolla, tästä yritän jatkossa saada jotain aikaiseksi esimerkkien kera.

Siistiäkin siistimpää (kirjaimellisesti) on olla steriilinä avustajana leikauksessa. Tässä tohtorin kanssa steriloidaan tähystämällä koiraa. Tuolla näytössä on mun työkalun kärki pitelemässä poistettavaa munasarjaa. How cool is this!!

Vain muutos on vakio ja väki vähenee

Menipä sitten taas reilu vuosi ennen kuin tämän seuraavan pätkän voin kirjoittaa. Jos jotain niin muutosta on elämässä ollut ihan riittävän paljon. Jotain hyvääkin, ei kaikki muutos oli pahasta vaikka joskus ne surulliset asiat tuntuvat isoilta ja jäävät pitkäksi aikaa pinnalle kellumaan.

Sulo marraskuussa 2021 lenkkivarustuksessa

18.12.2021 sanoimme viimeisen kerran vapaa Sulo papparaiselle, joka porskutti lähelle 13 vuoden etappia (vastoin kaikkia oletuksia) ja lähti komeasti päivässä saappaat jalassa. Tiesin heti aamulla, että nyt on se päivä. Surullista mutta jo odotettavissa rakkaan vanhan ystävän kohdalla. Viimeiseen saakka Sulo piti minusta huolen ja oli reipas oma itsensä vielä viimeisellä iltalenkillä. Sitten oli hyvästien aika. Ei tämmöistä sielunpuolikas koiraa enää osu kohdalle. Sulon kanssa teimme niin monta asiaa yhdessä ja ensimmäisen kerran. Sulo vei minut palveluskoirien maailmaan ja sillä tiellä ollaan. Monta ystävää ja sieltä löytynyt matkan varrella.

Joulu siinä meni haikeissa tunnelmissa ajatuksisa keräillen. Vuodesta -96 lähtien minulla on ollut yksi tai kaksi keltaista poikaa (bokseria) ja lapsuuden kodissakin oli yksi. Näistä minun 48 vuodesta olen 9 vuotta ollut ilman ”keltuaista”. Olo oli melko tyhjä ja ontto. Identiteetti kriisikin voisi tästä jo tulla, kun molossi-ihmisellä ei sitä omaa molossia enää ole. Uutta ei ainakaan toistaiseksi tule, kukaan ei voi paikata Sulon ja Taunon jättämää aukkoa.

Sulo ja Tauno 11/2018
Pink 1.1.2022

Ja jotta ei liian helppoa vuoden aloitus olisi pelkkien paimenten kanssa, lähti Pink 7.1.2022, kuukausi ennen 2v synttäreitä. Epilepsiaa hoidettiin vuosi lääkkeillä ja ruokavaliolla, mutta sitä ei saatu kuriin ja ison kohtauksen myötä päätös oli omalla tavallaan helppo vaikka sydän siinä särkyi, taas. Paska sairaus, tätä ei toivo kenellekkään.

Yhden koiran kanssa olen viimeksi asunut vuonna 98. Talo on todella hiljainen, kun ainoa karvakorva on jo veteraani-iässä oleva Hilma. Onneksi malinoississa virtaa riittää mutta silti kahdessa vuodessa neljän koiran taloudesta yhteen koiraan tuntuu kovalta muutokselta.


Hilma torkuilla nojatuolissa

Jotta elämä ei edelleenkään olisi tasaista on lisää muutoksia luvassa, luonnollisesti. Niistä lisää seuraavissa jutuissa. Kaikenlaista jännää on 2022 tulossa.

Kohti kaikkea uutta

Kohti kaikkea uutta

Kyllä on taas kiirettä pitänyt ja paljon uutta elämään tullut.

Syksyllä aloiten taas uuden oppimisen ”uusvanhan” työn merkeissä. Palasin 15 vuoden !!! tauon jälkeen töihin eläintenhoitajaksi. Pienessä maalaisklinikassa saadut opit on nyt päivitettävä 24/7 sairaalan tasolle. Opittavaa kyllä riittää 🙂 Ja tavoitteena on suorittaa eläinalan ammatitutkinto. Ei pääse sammaloitumaan aivot, kun koko ajan niitä rassaa.

Ensimmäinen talvi uudessa kodissa. Leivinuuni on <3 Siinä on jo paistettu erilaisia lihoja, puuroja ja pizzaa. Joulukinkkuja tehtiin lopulta kolme, kun tuli niin maukasta. Leivän teon saloihin peryhtyminen olisi kai seuraavana vuorossa.

Helmikuu on meillä juhlakuukausi. Pink täyttää vuoden 8.2 ja Sulo 12 25.2. Alan jo uskoa, että päästään tuota papparaisen juhlaa viettämään. Toki koronan takia pienellä porukalla, mutta iso juhla se on silti. Ei ole itsestään selvää, että näin pitkälle Sulo on päässyt. Ja kun vielä lisätään minut tähän soppaan, porukalla juhlimme yhteensä 60-vuotis juhlia. Ehkä sitten kesällä voimme pitää kakkukestit ulkona… Melkoinen on tämä vuoden alkukin ollut. Vielä tammikuussa 2020 elimme hyvin erinäköisessä maailmassa.

Hellettä riittää

Tämä vuosi todellakin on päässyt yllättämään tavalla jos toisellakin.

Ostimme helmikuussa talon Tervakoskelta. Koronasta ja sen vaikutuksista johtuen pääsimme lopulta muuttamaan toukokuun puolessa välissä. Huhtikuussa jo kävimme maalaamassa seiniä ja tuunaamassa kotia oman näköiseksi. Nyt on täällä se reilu kuukausi asuttu ja hyvin on viihdytty.

Lempäälän kodin möin itse. Se olikin yllättävän helppoa erilaisten sähköisten palveluiden avulla. Jos joku kaipaa vinkkejä, kuinka oma koti myydään niin voin kertoa omasta kokemuksestani ja mistä tarvittavat dokumentit yms löytyvät helposti. Viikon talo oli myynnissä ja vajaat kymmenen esittelyä sille pidin. Olen iloinen uusista asukkaista, he sopivat hyvin Teerentien talolle. Toivon, että he ovat siellä yhtä onnelisia ja ihastuat paikkaan niinkuin me teimme.

Uuden kodin pihassa on paljon monenlaisia marjoja sekä luumu- ja omanapuita. Sato näyttää tällä hetkellä lupaavalta, jos helle ei kaikkea kuivata. Eteläseinustalla tomaatit kasvavat ruukuissaan ja kesäkurpitsat laareissaan. Papuja istutun juuri toiseen kertaan, jospa ne nyt itäisivät.
Ja sisällä on leivinuuni. Kunhan kelit viilenee, saamme paistaa pizzaa ja patoja ihanassa lämmössä. Talvi on sitten kokeellisen kokkauksen aikaa.

Kesäkuu on hellinyt lämmöllään ja samalla kurittanut kuumuudella. Täydellisen ajoituksen myötä meille asennettiin ilmalämpöpumppu juuri ennen pahinta porotusta. Nyt sisällä on sopivan viileää koirien köllötellä päivän kuumimmat hetket ja minä jaksan puuhastella sisähommia hyvin. Pihatyöt kyllä odottavat yötä tai viileämpää päivää, eikä se sadekkaan olisi haitaksi. Mittarivedellä ei viitsi pihaa kastella niin paljon kuin haluaisin.

Plussalle tätä kevättä kyllä vie meidän uusi pentunen, Tämä on Lady aka Pink. Yllättävän pörröinen, vakaa ja tasapainoinen vaikkakin kömpelö belgianpaimenkoira malisoissin alku.
Melkoinen pakkaus tuo nuori neiti näyttää olevan ja tässä nyt opettelemme tuntemaan toisemme ja elämään yhdessä. Joka päivä jotain uutta työkalupakkiin ja uusia taitoja molemmille, koiralle ja minulle. Kyllä Pink vielä loistavaksi harrastuskoiraksi kasvaa ja ohjaajakin oppii jatkuvasti uutta, uuden ja erilaisen koiran kanssa.

Pink ja veljensä Vinco

Koiramäärä muuttui, niinkuin jo aikaisemmin enteilin, mutta ei niinkuin olin kuvitellut. Vanhimmasta päästä lähtijät ovat helpompia, kun tämä väärä järjestys. Vaikka kurjaa on se vanhakin pois päästää niin se on jotekin luonnollista ja siihen pystyy helpommin sopeutumaan.

Tammikuussa meillä oli kolme koiraa, maaliskuussa tuli neljäs ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä palasimme siihen kolmeen 🙁

Jouduimme raskain mielin hyvästelemään elämäni koiran, vasta neljä vuotiaan Taunon.
Toista samanlaista sieluni puolikasta tuskin koskaan enää osuu kohdalle. Me oltiin me, kun yhdessä hommia tehtiin. Aina ja kaikki yhtä innokkaasti, täysillä.
Muutaman kuukauden teimme kaikkemme, jotta näin ei kävisi, mutta hävisimme taistelun ja oli pakko päästää rakkain vapaaksi.

Tauno
Zealbeat’s Grooves Like Moose
15.2.2016 – 1.6.2020
Run with the wind
my wild one

Sydän

Nyt sitten opettelen elämään uudessa paikassa ja uudessa laumassa. Koti on kohta valmis, viimeisiä verhoja vielä puuttuu ja muutama nyssäkkä hakee vielä paikkaansa. Ehkä kesällä voi jo pitää tuparitkin, kun näitä erinäisiä rajoituksia vähitellen puretaan.

Työpaikka on sitten toinen kysymys. Uutta ei vielä varsinaisesti ole, mutta monta ideaa on päässä ja täkyjä on heitelty mielenkiintoisiin kohteisiin. Lomailen nyt tämän kesän ihan rauhassa karvakavereiden kanssa. Katsotaan syksyllä mitä sitä on siihen mennessä tullut keksittyä.


Jos jollain on tarvetta tehokkaalle tekijälle, niin laita rohkeasti viestiä. Toimistotyöt hoituvat vankalla kokemuksella.

Muutoksen vuosi 2020

Tämä vuosi on alkanut kaikenlaisia muutoksia luvaten ja tuoden. Joustavuutta testataan nyt uuteen sopeutumisen merkeissä. Onneksi myös on asioita, jotka eivät muutu, vaikk raamit ympärillä vaihtuvat.

Isona muutoksena on meillä muutto edessä vähän etelämmäksi, ihmisten ilmoille täältä maalta. Kuvan kolmikko muuttaa sinne naapureiden iloksi. Kanat eivät kuulu muuttosakkiin ja lähtivät uuteen kotiin viime viikolla. Elämä on valintoja.

Tammikuussa 2020 voi makoilla sammalvuoteella lenkin lomassa, sen sekunnin, että kuvan saa 😀
vasemmalta: Sulo 10v 11kk, Hilma 6v, 2kk ja Tauno 3v 11kk

Tulevana kesänä tullen odotan innolla mitä uudessa pihassa kasvaa. Taas saa tehdä uudet puutarhasuunnitelmat ja pihan muutokset meille sopivaksi. Kaikki kasvit, vaikka kuinka ihania ovat, eivät vaan sovellu koirien kanssa samaan pihaan. Kaikki myrkylliset saavat lähteä ja merkkailusta kuolevat ovat samalla listalla. Syötävät täytyy suojata, ettei ne mene karvakavereiden suihin tai joudu merkatuksi liian paljon. Omenapuut onneksi jäävät koirien alueen ulkopuolelle.

Uudessa kodissa on myös leivinuuni. Sen kanssa haluan tehdä tuttavuutta ja laajentaa leipomisen ja ruuanlaiton repertuaaria pitkän ajan vaativiin uuniherkkuihin.

Sulan tammikuun ajan jo elättelin toiveita, että kerran eläissään saisi helmikuun lapsi viettää syntymäpäiväjuhlat pihalla. Grillijuhlat helmikuussa kuulostaa tasan niin utopiselta kuin se onkin. Tuli sopivasti lunta ja pakkasta, että tämä haave jää edelleen odottamaan. Ehkä sitten tasavuosi-vuonna juhlin kesäkuussa helmikuun sijaan. Silloin on parempi todennäköisyys onnisuta pihakutsuissa.

Mitä muuta tämä vuosi tuo tullessaan, sitä ei vielä voi tietää. Katsotaan sitten 31.12 mitä kaikkea on tullut vastaan. Todennäköisesti edessä on uusi työpaikka ja jonkinlainen muutos koirien lukumäärässä. Näihin yritän jo henkisesti varautua sillä väistämättä ne ovat edessä jossain kohtaa.

Kanalan kokoonpano 2019-20

Kanalan kokoonpano 2019-20

Kanalan asukaskanta uusiutuu tavalla tai toisella lähes vuosittain. Kukkojen vaihtoviikot tulevat aina yhtävarmasti. Ja rouvia on vaihdettava nuorempiin, jotta muninta säilyy riittävällä tasolla. Ja lisäksi vaihdan kanoja rotujen ja värien takia. Rotujen ja yksilöiden välillä on paljon eroja käytöksessä ja vain ne, joilla on sopivat kemiat keskenään ja minun kanssa, saavat jäädä talveksi.

Tällä hetkellä porukassa on hyvä tasapaino, kun viime viikolla vaihdoin kukon toiseen.

Porukassa on orpingtonit Suvi ja Coco, ”vanhat rouvat” joilla ikää jo reilut 4v. Näiden rouvien kuvat löytyvät aikaisemmista jutuista.

Black copper maras Poppy Pomfrey on myös mukana toistaiseksi, vaikka munia ei tästä rouvasta ole nyt muutamaan viikkoon tullut. Toivottavasti taas aloittaa tai joudumme pitämään neuvottelun hänen kanssaan.

Lavender Brown, laventelin (vaalean harmaa) araucana munii vaalean vihreitä munia tasaiseen tahtiin <3

Tämän kevään tipuista (s. 10.5.2019) kanalaan lopulta jäi sekäväriset orpigtonit Luna Lovegood (musta. alla edessa) ja Fleur Delacour (sininen, alla takana)

Näiden lisäksi kävin hakemassa kanaryhmässä tarjotun sekarotuisen, monivärisen nuoren kukon (s 15.6.2019), joka sai nimekseen Remus Lupin. Remus on sekoitus ainakin usa silkkiä, paduaania ja maatiaista.

Edellinen kukko ei millään tottunut koiriin ja meidän elämään, vaikka vuoden oli totuttelemassa. Säntäili ja ryntäily ympäri häkkiä, kun koirat vähän sinne päin katsoi tai menin siivoamaan. Tämä uusi nuori mies, Remus, ei juuri hätkähdä. Kolmantena päivän tuli jo kerjäämään herkkuja, kun häkkiä lähestyin ja nokkari Hilmaa nenästä, kun liian läheltä häkin läpi tuli nuuskimaan. Tämä on oikein hyvä alku meidän yhteiselle taipaleeelle!

Papaver, papaver, papaver!

Papaver, papaver, papaver!

Wikipedia:
Unikot (Papaver) eli valmut on unikkokasveihin (Papaveraceae) kuuluva kasvisuku, johon kuuluu noin 200 lajia. Unikkoa kasvatetaan Suomessa yleisesti kesäkukkana. Sitä voidaan käyttää myös mausteena. Unikonsiemeniä käytetään sämpylöiden koristeena ja vehnäleivän täytteenä. Lisäksi niitä voi ripotella salaatin mausteeksi ja viilin sekä jogurtin pinnalle.

Keskellä pihaa on muurikivistä kasattu ”laari”. Sen ympäri koira juoksevat ja pojat siihen koipea nostavat. Siinä kasvaa pari perennaa ja joka kesä erinäinen kokoelma kesäkukkia.

Penkin ikuinen kestosuosikki on sekalainen lajitelma unikkoja. Osa nousee edellisen kesän jäljiltä, osa on tänä keväänä kylvetty. Ja koska penkki keväällä näyttää aina hyvin tyhjältä, tulee sinne heitettyä melko paljon kaikenlaista. Ja loppukesästä tämä näkyy ihanana kasvien kaaoksena ja runsastakin runsaanpana kasvustona.

Unikko on kaikin puolin viehättävä.
Omituisista karvaisista nupuista kippuraistan varsin päissä aukeaa kaunis väriloisto. Valitettavasti kukat eivät kestä montaa päivää (tai rankkasadetta) mutta kun on määrää riittävästi, kukinta jatkuu kyllä kauan.
Ja sen jälkeen ilmestyvät nuo hurmaavat siemenkodat.