Vauhdilla on sittenkin menty vaikka ajatus oli antaa Ponin kypsyä rauhassa. Noh, kun se oppii niin helposti ja on niin kiva harrastuskoira niin nämä eri lajien perustasot tulikin tehtyä vähän aikaisemmin kuin ajattelin.
Sanoin, että vasta kun täyttää 2v niin mennään kokeisiin. Melkein onnistuttiin. RTK1 tehtiin viime syksynä. 2v tuli mittariin huhtikuussa ja sen jälkeen on tehty TK1 ja BH.
Tavoitteita vielä tälle vuodelle riittää. Ajatuksia on monta mutta katsotaan kuinka treenit etenee eri osa-aluilla. Ponin lajivalikoimaan kuuluu tällä hetkellä pääasiassa toko ja etsintkäkoe mutta rallia siinä sivussa tehdään koko ajan. ja etsintäkokeen pohjalta olisi mahdollista mennä jälki- ja hakukokeeseenkin. Onneksi koira vielä enemmän täynnä intoa kuin ohjaaja niin kaikkeen tekemiseen lähtee heti täysillä mukaan ilman sen kummempaa houkuttelua.
Matka jatkuu ja joskus joku kommentti tännekkin eksyy.
Meidät löytää Igstä ponijapiia nimellä.
Koira on vielä ihan normaali lemmikki, mutta kolme isoa ja vilkasta on monen mielestä jo melko hurjaa. Ja vielä useampi hämmästyy, kun kerron, että nuo kotkottajatkin asuvat meillä. Vaikka minusta tuntuu, että tosi monella on kanoja niin ehkä vain tunnen sen piirin ihmisiä. Monelle alkaa ”kotieläimet” olemaan jo melko vieras käsite. Yhä harvemman isovanhemmat ovat maalta ja lapsena ei enää tutustuta kaikenlaisiin eläimiin. Harmi. Kanat ovat helppoja ja todella viihdyttäviä lemmikkejä. Niin, lemmikkejä ne meillä ovat, eivät mitään tuotantoeläimiä. Sitä paitsi, kanat työllistävät paljon vähemmän kuin nämä nelijalkaiset.
Meidän kanaset on jokainen nimetty ja tunnistettavissa ulkonäön ja luonteen perusteella. Munistakin melkein tiedän, kuka minkäkin on pyöräyttänyt. Eri rodut munivat eri värisiä munia ja rodun sisälläkin on sävyeroja. Koppa värikkäitä munia pelastaa synkimmänkin päivän. Kanat myös tunnistavat meidän omanväen, niin koirat kuin ihmisetkin todella hyvin. Ja ne ovat hurjan persoja herkuille! Minulta kerjätään jatkuvasti jotain extra herkkua ja kädestä viedään ennenkuin ehdin niitä kunnolla edes tarjoilemaan. Vierasta taas eivät lähesty vaikka millä herkuilla houkuttelee. Ja vieras koira pihassa saa kanat ryntäilemään ympäri häkkiä ja ne menevät koppiinsa piiloon. Omat saavat haukkua ja töniä verkkoa, eikä kanat väistä kuin puoli metriä. Viisaita otuksia!
orpington), Raita Rokki-rouva (barred plymouth rock), Lavender Brown (laventeli araucana) sekä siskokset Pansy Parkinson, Poppy Pomfrey ja Pomona Sprout (black copper marans – kuvissa). Osa näistä on meillä kuoriutuneita, osa on ostettu muualta. Koska kanat ovat jotenkin niin taianomaisia, on Harry Potter nimet niille juuri sopivia. Kovasti olen mieltynyt orpington rodun ominaisuuksiin vaikka niiden munat ovat ”tavallisia vaaleanruskeita”. Pohdinnassa on, jos möisin pois kaksi marans kanaa, jotka munia ihania tumman ruskeita suklaamunia niin tilalle mahtuisi pari uutta ”orppia”. Onneksi meillä on rajallinen tila! Muuten tämä homma lähtisi ihan lapasesta ja kanoja olisi paljon enemmän kuin kuusi + kukko.
