Kategoria: Koirat

Hellettä riittää

Tämä vuosi todellakin on päässyt yllättämään tavalla jos toisellakin.

Ostimme helmikuussa talon Tervakoskelta. Koronasta ja sen vaikutuksista johtuen pääsimme lopulta muuttamaan toukokuun puolessa välissä. Huhtikuussa jo kävimme maalaamassa seiniä ja tuunaamassa kotia oman näköiseksi. Nyt on täällä se reilu kuukausi asuttu ja hyvin on viihdytty.

Lempäälän kodin möin itse. Se olikin yllättävän helppoa erilaisten sähköisten palveluiden avulla. Jos joku kaipaa vinkkejä, kuinka oma koti myydään niin voin kertoa omasta kokemuksestani ja mistä tarvittavat dokumentit yms löytyvät helposti. Viikon talo oli myynnissä ja vajaat kymmenen esittelyä sille pidin. Olen iloinen uusista asukkaista, he sopivat hyvin Teerentien talolle. Toivon, että he ovat siellä yhtä onnelisia ja ihastuat paikkaan niinkuin me teimme.

Uuden kodin pihassa on paljon monenlaisia marjoja sekä luumu- ja omanapuita. Sato näyttää tällä hetkellä lupaavalta, jos helle ei kaikkea kuivata. Eteläseinustalla tomaatit kasvavat ruukuissaan ja kesäkurpitsat laareissaan. Papuja istutun juuri toiseen kertaan, jospa ne nyt itäisivät.
Ja sisällä on leivinuuni. Kunhan kelit viilenee, saamme paistaa pizzaa ja patoja ihanassa lämmössä. Talvi on sitten kokeellisen kokkauksen aikaa.

Kesäkuu on hellinyt lämmöllään ja samalla kurittanut kuumuudella. Täydellisen ajoituksen myötä meille asennettiin ilmalämpöpumppu juuri ennen pahinta porotusta. Nyt sisällä on sopivan viileää koirien köllötellä päivän kuumimmat hetket ja minä jaksan puuhastella sisähommia hyvin. Pihatyöt kyllä odottavat yötä tai viileämpää päivää, eikä se sadekkaan olisi haitaksi. Mittarivedellä ei viitsi pihaa kastella niin paljon kuin haluaisin.

Plussalle tätä kevättä kyllä vie meidän uusi pentunen, Tämä on Lady aka Pink. Yllättävän pörröinen, vakaa ja tasapainoinen vaikkakin kömpelö belgianpaimenkoira malisoissin alku.
Melkoinen pakkaus tuo nuori neiti näyttää olevan ja tässä nyt opettelemme tuntemaan toisemme ja elämään yhdessä. Joka päivä jotain uutta työkalupakkiin ja uusia taitoja molemmille, koiralle ja minulle. Kyllä Pink vielä loistavaksi harrastuskoiraksi kasvaa ja ohjaajakin oppii jatkuvasti uutta, uuden ja erilaisen koiran kanssa.

Pink ja veljensä Vinco

Koiramäärä muuttui, niinkuin jo aikaisemmin enteilin, mutta ei niinkuin olin kuvitellut. Vanhimmasta päästä lähtijät ovat helpompia, kun tämä väärä järjestys. Vaikka kurjaa on se vanhakin pois päästää niin se on jotekin luonnollista ja siihen pystyy helpommin sopeutumaan.

Tammikuussa meillä oli kolme koiraa, maaliskuussa tuli neljäs ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä palasimme siihen kolmeen 🙁

Jouduimme raskain mielin hyvästelemään elämäni koiran, vasta neljä vuotiaan Taunon.
Toista samanlaista sieluni puolikasta tuskin koskaan enää osuu kohdalle. Me oltiin me, kun yhdessä hommia tehtiin. Aina ja kaikki yhtä innokkaasti, täysillä.
Muutaman kuukauden teimme kaikkemme, jotta näin ei kävisi, mutta hävisimme taistelun ja oli pakko päästää rakkain vapaaksi.

Tauno
Zealbeat’s Grooves Like Moose
15.2.2016 – 1.6.2020
Run with the wind
my wild one

Sydän

Nyt sitten opettelen elämään uudessa paikassa ja uudessa laumassa. Koti on kohta valmis, viimeisiä verhoja vielä puuttuu ja muutama nyssäkkä hakee vielä paikkaansa. Ehkä kesällä voi jo pitää tuparitkin, kun näitä erinäisiä rajoituksia vähitellen puretaan.

Työpaikka on sitten toinen kysymys. Uutta ei vielä varsinaisesti ole, mutta monta ideaa on päässä ja täkyjä on heitelty mielenkiintoisiin kohteisiin. Lomailen nyt tämän kesän ihan rauhassa karvakavereiden kanssa. Katsotaan syksyllä mitä sitä on siihen mennessä tullut keksittyä.


Jos jollain on tarvetta tehokkaalle tekijälle, niin laita rohkeasti viestiä. Toimistotyöt hoituvat vankalla kokemuksella.

Elämää elukoitteni kanssa

Elämää elukoitteni kanssa

Meillä on kolme koiraa ja pieni lauma kanoja. Koira on vielä ihan normaali lemmikki, mutta kolme isoa ja vilkasta on monen mielestä jo melko hurjaa. Ja vielä useampi hämmästyy, kun kerron, että nuo kotkottajatkin asuvat meillä. Vaikka minusta tuntuu, että tosi monella on kanoja niin ehkä vain tunnen sen piirin ihmisiä. Monelle alkaa ”kotieläimet” olemaan jo melko vieras käsite. Yhä harvemman isovanhemmat ovat maalta ja lapsena ei enää tutustuta kaikenlaisiin eläimiin. Harmi. Kanat ovat helppoja ja todella viihdyttäviä lemmikkejä. Niin, lemmikkejä ne meillä ovat, eivät mitään tuotantoeläimiä. Sitä paitsi, kanat työllistävät paljon vähemmän kuin nämä nelijalkaiset.

Meidän kanaset on jokainen nimetty ja tunnistettavissa ulkonäön ja luonteen perusteella. Munistakin melkein tiedän, kuka minkäkin on pyöräyttänyt. Eri rodut munivat eri värisiä munia ja rodun sisälläkin on sävyeroja. Koppa värikkäitä munia pelastaa synkimmänkin päivän. Kanat myös tunnistavat meidän omanväen, niin koirat kuin ihmisetkin todella hyvin. Ja ne ovat hurjan persoja herkuille! Minulta kerjätään jatkuvasti jotain extra herkkua ja kädestä viedään ennenkuin ehdin niitä kunnolla edes tarjoilemaan. Vierasta taas eivät lähesty vaikka millä herkuilla houkuttelee. Ja vieras koira pihassa saa kanat ryntäilemään ympäri häkkiä ja ne menevät koppiinsa piiloon. Omat saavat haukkua ja töniä verkkoa, eikä kanat väistä kuin puoli metriä. Viisaita otuksia!

Ketä meillä sitten on? Kukkona laumassa on Sirius Black (valkohuntu) ja rouvat ovat Suvi Kesälahja (sekavärinen orpintong), Coco Pikkumusta (sininen orpington), Raita Rokki-rouva (barred plymouth rock), Lavender Brown (laventeli araucana) sekä siskokset Pansy Parkinson, Poppy Pomfrey ja Pomona Sprout (black copper marans – kuvissa). Osa näistä on meillä kuoriutuneita, osa on ostettu muualta. Koska kanat ovat jotenkin niin taianomaisia, on Harry Potter nimet niille juuri sopivia. Kovasti olen mieltynyt orpington rodun ominaisuuksiin vaikka niiden munat ovat ”tavallisia vaaleanruskeita”. Pohdinnassa on, jos möisin pois kaksi marans kanaa, jotka munia ihania tumman ruskeita suklaamunia niin tilalle mahtuisi pari uutta ”orppia”. Onneksi meillä on rajallinen tila! Muuten tämä homma lähtisi ihan lapasesta ja kanoja olisi paljon enemmän kuin kuusi + kukko.

Jouluvalot ja taikaviitat on viritetty koiriin, jotta olisi turvallista lenkkeillä. Valoisan aikaan liikkuminen on nyt muutaman kuukauden viikonloppujen luksusta. Otsalamppu  ja heijastinliivi ovat ahkerassa käytössä jos omaa pihaa pidemmälle meinaa mennä. Muutaman lenkki on jo tehty myös Ideaparkin ympäristössä, jotta päästää kävelemään valoistuija reittejä. Maalla on pimeässä ulkoilua monta kuukautta. Nyt tuohon isolle tielle on tulossa katuvalot, mutta ne eivät meidän lenkkejä helpota. Ei tämän lauman kanssa voi kulkea noin vilkkaan tien varressa. Hermot siinä menee kaikilta.

Onneksi välillä aurinko pilkahtaa myös viikonloppuna ja hetkellisesti saamme nauttia luonnon karusta kauneudesta. Jokaisella vuodenajalla on oma kauneutensa, kun sen vaan osaa nähdä ja huomaa sen pienen ohi kiitävän hetken, kun kaikki on juuri täydellistä.

Näiden elukoiden seikkailuista saisi vaikka kirjan. Mutta jos alkuun yrittäisi edes silloin tällöin tehdä pienen tekstinpätkän, esittelyn jokaisesta erikseen vai sittenkin youtube kanava kanoille? Mahdollisuuksia tarinointiin on nykyään niin paljon, että vaikea valita mihin tarttua ja sitten kaikki vaan taas jää, kunnes se ajatus uudelleen ehtii syttymään ja löytää oman aikansa ja paikkansa.