Kategoria: Yleinen

Hellettä riittää

Tämä vuosi todellakin on päässyt yllättämään tavalla jos toisellakin.

Ostimme helmikuussa talon Tervakoskelta. Koronasta ja sen vaikutuksista johtuen pääsimme lopulta muuttamaan toukokuun puolessa välissä. Huhtikuussa jo kävimme maalaamassa seiniä ja tuunaamassa kotia oman näköiseksi. Nyt on täällä se reilu kuukausi asuttu ja hyvin on viihdytty.

Lempäälän kodin möin itse. Se olikin yllättävän helppoa erilaisten sähköisten palveluiden avulla. Jos joku kaipaa vinkkejä, kuinka oma koti myydään niin voin kertoa omasta kokemuksestani ja mistä tarvittavat dokumentit yms löytyvät helposti. Viikon talo oli myynnissä ja vajaat kymmenen esittelyä sille pidin. Olen iloinen uusista asukkaista, he sopivat hyvin Teerentien talolle. Toivon, että he ovat siellä yhtä onnelisia ja ihastuat paikkaan niinkuin me teimme.

Uuden kodin pihassa on paljon monenlaisia marjoja sekä luumu- ja omanapuita. Sato näyttää tällä hetkellä lupaavalta, jos helle ei kaikkea kuivata. Eteläseinustalla tomaatit kasvavat ruukuissaan ja kesäkurpitsat laareissaan. Papuja istutun juuri toiseen kertaan, jospa ne nyt itäisivät.
Ja sisällä on leivinuuni. Kunhan kelit viilenee, saamme paistaa pizzaa ja patoja ihanassa lämmössä. Talvi on sitten kokeellisen kokkauksen aikaa.

Kesäkuu on hellinyt lämmöllään ja samalla kurittanut kuumuudella. Täydellisen ajoituksen myötä meille asennettiin ilmalämpöpumppu juuri ennen pahinta porotusta. Nyt sisällä on sopivan viileää koirien köllötellä päivän kuumimmat hetket ja minä jaksan puuhastella sisähommia hyvin. Pihatyöt kyllä odottavat yötä tai viileämpää päivää, eikä se sadekkaan olisi haitaksi. Mittarivedellä ei viitsi pihaa kastella niin paljon kuin haluaisin.

Plussalle tätä kevättä kyllä vie meidän uusi pentunen, Tämä on Lady aka Pink. Yllättävän pörröinen, vakaa ja tasapainoinen vaikkakin kömpelö belgianpaimenkoira malisoissin alku.
Melkoinen pakkaus tuo nuori neiti näyttää olevan ja tässä nyt opettelemme tuntemaan toisemme ja elämään yhdessä. Joka päivä jotain uutta työkalupakkiin ja uusia taitoja molemmille, koiralle ja minulle. Kyllä Pink vielä loistavaksi harrastuskoiraksi kasvaa ja ohjaajakin oppii jatkuvasti uutta, uuden ja erilaisen koiran kanssa.

Pink ja veljensä Vinco

Koiramäärä muuttui, niinkuin jo aikaisemmin enteilin, mutta ei niinkuin olin kuvitellut. Vanhimmasta päästä lähtijät ovat helpompia, kun tämä väärä järjestys. Vaikka kurjaa on se vanhakin pois päästää niin se on jotekin luonnollista ja siihen pystyy helpommin sopeutumaan.

Tammikuussa meillä oli kolme koiraa, maaliskuussa tuli neljäs ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä palasimme siihen kolmeen 🙁

Jouduimme raskain mielin hyvästelemään elämäni koiran, vasta neljä vuotiaan Taunon.
Toista samanlaista sieluni puolikasta tuskin koskaan enää osuu kohdalle. Me oltiin me, kun yhdessä hommia tehtiin. Aina ja kaikki yhtä innokkaasti, täysillä.
Muutaman kuukauden teimme kaikkemme, jotta näin ei kävisi, mutta hävisimme taistelun ja oli pakko päästää rakkain vapaaksi.

Tauno
Zealbeat’s Grooves Like Moose
15.2.2016 – 1.6.2020
Run with the wind
my wild one

Sydän

Nyt sitten opettelen elämään uudessa paikassa ja uudessa laumassa. Koti on kohta valmis, viimeisiä verhoja vielä puuttuu ja muutama nyssäkkä hakee vielä paikkaansa. Ehkä kesällä voi jo pitää tuparitkin, kun näitä erinäisiä rajoituksia vähitellen puretaan.

Työpaikka on sitten toinen kysymys. Uutta ei vielä varsinaisesti ole, mutta monta ideaa on päässä ja täkyjä on heitelty mielenkiintoisiin kohteisiin. Lomailen nyt tämän kesän ihan rauhassa karvakavereiden kanssa. Katsotaan syksyllä mitä sitä on siihen mennessä tullut keksittyä.


Jos jollain on tarvetta tehokkaalle tekijälle, niin laita rohkeasti viestiä. Toimistotyöt hoituvat vankalla kokemuksella.

Muutoksen vuosi 2020

Tämä vuosi on alkanut kaikenlaisia muutoksia luvaten ja tuoden. Joustavuutta testataan nyt uuteen sopeutumisen merkeissä. Onneksi myös on asioita, jotka eivät muutu, vaikk raamit ympärillä vaihtuvat.

Isona muutoksena on meillä muutto edessä vähän etelämmäksi, ihmisten ilmoille täältä maalta. Kuvan kolmikko muuttaa sinne naapureiden iloksi. Kanat eivät kuulu muuttosakkiin ja lähtivät uuteen kotiin viime viikolla. Elämä on valintoja.

Tammikuussa 2020 voi makoilla sammalvuoteella lenkin lomassa, sen sekunnin, että kuvan saa 😀
vasemmalta: Sulo 10v 11kk, Hilma 6v, 2kk ja Tauno 3v 11kk

Tulevana kesänä tullen odotan innolla mitä uudessa pihassa kasvaa. Taas saa tehdä uudet puutarhasuunnitelmat ja pihan muutokset meille sopivaksi. Kaikki kasvit, vaikka kuinka ihania ovat, eivät vaan sovellu koirien kanssa samaan pihaan. Kaikki myrkylliset saavat lähteä ja merkkailusta kuolevat ovat samalla listalla. Syötävät täytyy suojata, ettei ne mene karvakavereiden suihin tai joudu merkatuksi liian paljon. Omenapuut onneksi jäävät koirien alueen ulkopuolelle.

Uudessa kodissa on myös leivinuuni. Sen kanssa haluan tehdä tuttavuutta ja laajentaa leipomisen ja ruuanlaiton repertuaaria pitkän ajan vaativiin uuniherkkuihin.

Sulan tammikuun ajan jo elättelin toiveita, että kerran eläissään saisi helmikuun lapsi viettää syntymäpäiväjuhlat pihalla. Grillijuhlat helmikuussa kuulostaa tasan niin utopiselta kuin se onkin. Tuli sopivasti lunta ja pakkasta, että tämä haave jää edelleen odottamaan. Ehkä sitten tasavuosi-vuonna juhlin kesäkuussa helmikuun sijaan. Silloin on parempi todennäköisyys onnisuta pihakutsuissa.

Mitä muuta tämä vuosi tuo tullessaan, sitä ei vielä voi tietää. Katsotaan sitten 31.12 mitä kaikkea on tullut vastaan. Todennäköisesti edessä on uusi työpaikka ja jonkinlainen muutos koirien lukumäärässä. Näihin yritän jo henkisesti varautua sillä väistämättä ne ovat edessä jossain kohtaa.

Valinnan vaikeus

Valinnan vaikeus

Voihan elämä! Niin kovasti kun toivon, että saisin tehdä näitä visuaalisia juttua työkseni. Siihen kyllä jo tarjoutui oiva mahdollisuus, mutta vain pari viikkoa ennen olin vastaanottanut opiskelupaikan oppisopimuksella ja nyt ensin haluan suorittaa tämän tutkinnon loppuun nykyisessä työssä. Kai se on vaan uskottava, että sitten kun on ”se hetki” tulee hyvä juttu eteen sopivaan aikaan. Se aika ei ollut vielä.

Mutta kivasti on koko ajan tullut pienempia töitä lisää ja pian alkaa olemaan jo aika rajallista ottaa enempää. Hyvä näin. Hitaasti on sopivaa kasvaa. Kokoaikatyö ja täyspäivänen harrastaminen (yhdistystoiminta) vie osansa eikä siihen päälle enää mahdu toista 40h/vko työtä. Valintoja on josasin kohtaa tehtävä.

Pieniä isoja sanoja

Pieniä isoja sanoja

Tiedätkö sen tunteen, kun aivan yllättäen kuulet positiivisen asian. Kehuja on suomalaisen vaikea ottaa vastaa, mutta kun se tulee sopivaa kanavaa pitkin, juuri oikealla hetkellä, kyllä se vaan kummasti sydämessä läikähtää ja sielua lämmittää.

Näin kävi joku aika sitten. Asikas (jonka myös ystäväksi tituleeraan) laittoi viestin: ”Nyt on hyvät kuvat nettisivuilla, uusia asiakkaita on tullut sitä kautta. Tämän päiväinen käynyt katsomassa nettisivut ja sitten soitti. Puolen tunnin päästä totesin, että kappas, tuli uusi asiakas. Uudet asiakkaat ovat olleet niin mun henkisiä ihmisiä. On onnistuttu kohdistamaan nettisivut juuri niille mun henkisille asiakkaille. Sellaisille, joilta toivoinkin yhteydenottoa. Sama kuin se lehti-ilmoitus. Kohta on pakko ottaa se pois sieltä, alkaa asiakaslistan rajat häämöttää. On ollut tehokkain ilmoitus ikinä. Toki voi olla ajastakin kiinni, mutta jotain siinä on ollut sellaista, joka imaisee mukaansa ja ottavat yhteyttä. Kiitos”

Kyllä tällä taas jaksaa eteenpäin ja lisää uskoa oman näkemykseen ja sen vahtuuteen. Oikeita asioita, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Muutama positiinen sana antaa niin paljon voimaa. Muistakaa reilusti kylvää näitä ympärillenne. Tiedä vaikka saatte yllättäen samanlaisen palautteen.

Alkuvuoden toinen postiivinen.
Sulo-Pappa kävi 10v synttärikuvissa. Kiitos näistä MiikKuvaan / Miikku Pietilä. Täydellisesti on Sulon olemus näihin onnistuttu saamaan. Kiitollinen olen tästä virkeästä veteraanista. Ei mikään itsestään selvyys, että bokseri-poika porskuttaa tähän tahtiin tässä iässä

Kesän helteitä odotellen,
Piia


Marraskuu muutosten aikaa?

Sumuisena ja ihmeen lämpimänä on marraskuu alkanut. Samalla tämä valoton kuukausi on tarjoamassa mahdollisuuttaa muutokseen. Kun vain olisi se kritallipallo, jos katsoa mihin suuntaan hyppy olisi paras suorittaa. Määräaikainen työsopimus on loppumassa ja jotain uutta nyt tulossa tilalle. Joko on aika jäädä täyspäiväisesti yrittäjäksi? Hiemen se hirvittää mutta samalla kivasti mahapohjassa jännittää positiivisella tavalla. Ja jotta päätös ei olisi helppo, on tutkittava myös kaikki muut elämän eteen tuomat vaihtoehdot.
Joulukuussa olemme pykälän viisaampia. Mihin suuntaan elämä minua ja Makseria vie.

Marraskuun innoittama asensin pikkulinnuille ruokapisteen pihalle, aidan ulkopuolelle, koirien ulottumattomiin. Nämä vikkelät lentotaiturit ovat päättäneet ruokailla kanalassa ja yritän ohjata heitä toiselle puollelle tonttia. Ruoka-asemalla vierailee suuri määrä erilaisia tiaisia. Vakiovierailija on myös pullea orava. Tänään näin tikan ja pari päivää sitten oli närhi apajille. Toivon, että näkisin punatulkkuja. Ne ovat aina olleet suosikkejani. Ihanan pulleita ja pojat niin kauniita murretun punaisen vatsan kera. Hienointa, mitaä olen lintulaudalla nähnyt, on kokonaan punainen punakardinaali (Cardinalis cardinalis). USAssa näitä näki silloin tällöin mutta Suomessa ei näitä ole. Jotenkin kyllä tulee Angry  birds näistä mieleen.

Puolitoista vuotta meni jo

Lähes puolitoista vuotta on jo mennyt Makserin kanssa. Hitaasti ja vähitellen on tullut lisää erilaisia hommia. Lähinnä tuttujen kesken on sana kiertänyt, missään en ole mainostanut tai juuri edes maininnut tätä vielä. Kuitenkin jos tätä vauhti edetään niin vuoden päästä saatetaan jo olla tilanteessa, että tällä eläisi ja voisi jäädä pois palkkatyöstä. Pelottavan jännittävä ja innostava ajatus. Kuka sitä tietää koska uskaltaa hypätä kyydistä toiseen!

Näin vuoden ensimmäisenä päivänä on helppo toivottaa kaikille menesnystä ja toiveiden täyttymystä vuodelle 2018!