Blogi - Piian paikka

Pääsimme FBMM toko-joukkueeseen!

Lokakuussa olisi ollut belgianpaimenkoirien tokon rotumestaruus kokeet. Olimme jo ilmiottautuneet sinne, mutta tassuun tullut haava vesitti suunnitelmat. Tämä harmitti erityisen paljon, vaikka koiran terveys edelle mennään aina.

Rotumestis on yhtenä ehtona FMBB toko-joukkueen karsinta kriteereissä. Nämä 2026 FMBB kisat ovat olleet meidän tavoite ja haave jo pari vuotta, siis ihan meidän tokouran alusta alkaen. Ja nyt sitten emme päässeet siihen ainoaan tärkeää kisaan tätä ajatellen!

Toivekkaana kuitenkin lähetin hakemuksen joukkupaikkaan ja puolisoa samalla ehdotin joukkueenjohtajaksi. Tiesin, että hakijoita ei ole montaa ja paikkoja kuitenkin on. 12 EVL, 3 VOI ja 3 AVO. Tavoittelimme yhtä näistä VOIttajaluokan paikoista. Ja saimme sen (ja Janille JoJon hommat) ! Joukkuueessa on 1 EVL ja 2 VOI koirakkoa. Tästä alkaa valmistautuminen meidän elämämme seikkailuun! Toukokuussa 2026 ajamme Romaniaa kisaamaan belgianpaimenkoirien suurimpaan kansainväliseen tapahtumaan.

Nyt treenataan talvi ja kevät, jotta saamme hiottua tiimimme parhaaseen mahdolliseen terään kisaa ajatellen. Samalla tehdään suunnitelmia joukkueen kanssa majoituksesta, matkareitistä, kimppatreeneistä jne. Matka on pitkä – sekä henkisesti, että ihan ajamalla. Yli 2000km suuntaansa. Onneksi Jani lähtee meidän mukaan.

Varainkeruuta täytyy nyt alkaa miettimään. Pitkä matka ja kisaviikko vaatii parin viikon töistä poissaolon. Kaikki matkaan liittyvät kulut on maksettava itse. Mutta tämmöista seikkailua emme jätä väliin, säästetään sitten jostain muusta ensi vuonna.

Tämän pohjalta, tammikuun loppuun mennessä ruokintaneuvonta -26% koodilla FMBB26. Laita koodi sähköpostiin, jolla varaat palvelua.

Jos jollain muilla tavoin haluat tukea matkaamme, ota yhteyttä niin mietitään yhdessä mitä voimme tehdä.

RTK2 tassuun!

8.11.2025 kävimme rally-tokon piirinmestaruuskisoissa Hämeenlinnan Kennelkerhon joukkueessa ja saimma AVO radalta 95 pistettä. Tämä oli kolmas tulos ja nyt Ponilla on RTK2 koulutustunnus.

Rallytoko on ollut meidän kolmas laji tokon ja pk-lajien jälkeen. Vähiten tätä on reenattu ja nyt rally jää tauolla ja keskitymme ensinsijaisesti tokoon ensi kevääseen saakka ja kesäkaudella sitten taas maastolajit ovat mukana kuvioissa.

Rallyn säännöt muuttuvat ensi vuonna. Sitten kun palaamme lajin pariin pääsemme opettelemaan voittaja-luokan juttuja uusien kylttien ja sääntöjen kera.

Koulutustunnusmitali Ponin huulessa 😀

Ja meidän arvostelun lomake.

HK1 – työvoitto

Kävimme ensimmäisessä hakukokeessa ja ohjaaja muni homman täysin. Tämä sama kuvio on toistunut jokaisen ohjaamani koiran ensimmäisessä hakukokeessa. En tajua miksi minulle on niin vaikeaa ohjata koetilanteessa, kun treeneissä homma sujuu hyvin, vaikka olisi ”sokkotreenit”. Kokeessa iskee heti hätä, kun koira on jossain näkymättömissä yhtään sekuntia pidempään ja huudan sen pois vaikka tekee etsintää hyvin. Noh, näinpä sitten ukot jaa metsään, kun kuuliainen koira tulee hermostuneen ohjaajan luo kyselmeään, että mitä sää täällä mesoat.

Toinen yritys oli 4.10, pari viikkoa ensimmäisen yrityksen jälkeen. Radan alun ohjaajan sabotointi yrityksistä huolimatta Poni hoisi homma kotiin. Etsi ja ilmaisi kaikki kolme ukkoa! Esineruutu oli taattu Poni laatu ja tottis rämmittiin läpi. Heti tottelevaisuuden alun perusasennossa Poni bongasi kapulatelineessa kolme ihanaa noutokapulaa. Nämä sitten houkuttelivat Poni koko seuraamiskaavion ajan ja keskittyminen oli todella heikkoa ja hallinta sinne päin mutta tulos saatiin.

Ensi kesänä sitten luokkanousuja tekemään hauan ja jälken osalta. Ja jos paikka kokeeseen saadaan niin korkataa etsintäkokeetkin.

Mielenkiintoinen ”eläinkoe” tehtiin ennen 4.10 hakukoetta. Olimme leirillä ja Ponille tehtiin ke-pe välillä pari kunnon rataa ja useampi ilmaisutreeni. Eipä näytä ainakaan suoritusta heikentävän, että ennen kisaa treenaa paljon. Ehkä jopa päinvastoin. Meillä on vielä vähän hakusessa nämä parhaat käytännöt ennen kisoja mutta muutaman testauksen perusteella sanoisin, että lepo ei ole se meidän juttu. Pikkuprässi ehkä parempi.

Palvekuskoirien haku PAHA, on laji, jossa ykkösluokassa koira etsii 100*100m aluella piilossa olevat 3 maalihenkilö. Ohjaaja kävelee keskilinjalla ja lähettää koira vuorotellen eri puolille etsimään. Henkilön löytäessään koira jää sinne haukkumaan tai tuo ohjaajalle merkkirullan, joka on koiran kaulapannssa. Tuomari arvostelee mm. koiran halukkuutta työskennellä, alueen etsimisen tarkkuutta ja toimintaa maalihenkilön löydyttyä.

Lisäksi suoritetaan muiden kansallisten palveluskoiralajien tapaan esineruutu ja tottelevaisuus. Esineruutu on 50*50m alue, jossa on 4 ihmiselle kuuluvaa esinettä. Ykkösluokassa näistä täytyy löytää 2 esinettä. Ohjaaja lähettää koiran ruudun reunasta etsimään aluetta. Koiran täytyy työskennellä innokkaasti ja tarkasti etsien. Kun koira löytää esineen se tuo sen nopeasti ohjaajalle. Esineitä ei saa purra eikä niillä saa leikkiä. Aikaa suoritukseen on 5 minuuttia. Ponilla siihen menee reilusti alle puolet 😀

Tottelevaisuudessa on nykyään kaksi vaihtoehtoa. Koetta anottaessa on määritelty mikä tottelevaisuus kussakin kokeessa suoritetaan. Me teimme IBGH1 eli b-tottelevaisuuden ykkösluokassa.

Kuva syksyn tokokokeesta (Janna Sillanpää)

Tämä on meidän tavoite. Ollaan tiiminä töissä ja molempia naurattaa. Tämä ei ole totista hommaa, vaikka tosissamme treenaamme ja kohti tavoitteita matkaamme.

Poni <3

TK2 – me tehtiin se!

Tuntuu, että ikuisuus yritettiin saada sitä kolmatta ykköstulosta, vaikka oikeasta ei siihen nyt niin kauaa mennyt, kun vajaassa vuodessa tämä kuitenkin onnistui. Kävimme kaikkiaan 7 koetta (kuvasta puuttuu toko SM kokeen tulos). Nolla tulos tuli, kun ohjaaja sai hallissa astmakohtauksen eikä yskimiseltä pystynyt ohjaajana kunnolla. SM-kisoissa ohjaaja nollasi ruuden ja Kangasalan kokeen ykkönen kariutui Ponin hölmöilyyn ja ohjaana taidottomuuteen pelastaa pisteet kierrossa. Tampereelle saimme taas paketin kasaan ja oli upean tuntuista tehdä töitä keskittyneen koiran kanssa, kun kumpikin teki parastaan samaan aikaan. Helle ei meitä haitannut vaikka mittarissa oli +27C

Iso kiitos kuuluu Annelle. Rakas ystäväni, meidän koutsi, nukkui pois keväällä pitkällisen sairastelun jälkeen. Hetken aikaa oli meiltä suunta hukassa, kun koutsia ei enää ollut tukemassa meidän hommia. Nyt olen kasannut pääni, tehnyt uudet suunniltelmat ja matka jatkuu. Seuraava tavoite on asetettu.

Toko voittajaluokan liikkeitä on jo työstetty ja syksylle koepaikat katsottu. Nyt viimeistelyä liikkeiden osalta ja katsomaan mihin se kantaa. Helteellä kirjasin suunnitelmat paperille saakka tähän harjoituspäiväkirjaan. Kaikki käskyt ylös, että en niitä sotke päässäni enempää. Samasta voin tarkastaa etäisyydet ja liikkeiden suoritusohjeet jokaisessa treenissä. Vähän lisää tarkkuutta mun suuripiirteiseen treenityyliin.

Tämä on välineurheilua ja varustekasa on kasvanut kivasti. Ostin omat hypyt ja lisää kartioita niin voimme kaikkia liikkeitä treenata missä vaan on sopivasti tilaa. Ei olla riippuvaisia kerhon välineistöstä. Tämäkin nostaa osaltaa meidän treenien määrää, kun kotipihassa voi tehdä tekniikkaa jokaiselle liikkeelle sopivin varustein.

Kuvia tokokokeesta

Olipa kivaa, 16.7 tokokokeessa oli kuvaaja paikalla ja saimme koularin muistoksi näin hienoa kuvia meidän tekemisestä.

Totista hommaa näyttää olevan. Vaatii minulta paljon keskittymistä, että jännityksen yli ja läpi pystyn kuuntelemaan liikkeenohjaajan ohjeet (ihan aina ei kyllä ensimmäinen ohjeistus meni perille ja saavat toistaa minulle mitä ja missä piti tehdä). Liikkurin lisäksi täytyy pystyä ohjaamaan koiraa koeohjeen ja meidän treenaamien tapojen mukaisesti. Jos minun ajatus katkeaa ja keskittyminen herpaantuu alkaa tapahtumaan hassuja. Poni kyllä keksii omia temppuja, jos minä en kerro selkeästi mitä haluan ja mikä liike on kyseessä. Kun pakka pysyy kasassa näyttää onnistuminen tältä.

Olen todella tyytyväinen Ponin tekemiseen ja siihen mitä se ilmentää. Keskittynyt, valpas, reipas ja aina valmis uuteen tehtävään. Tuntui hyvältä kaikilta osin. Seuraamisen asenteeseen ja paikkaan ole erityisen tyytyväinen. Ei nojaa eikä paina. Vähän se on ”liian voimakasta” tokoa ajatellen mutta tämä on lajin, ei meidän, ongelma. Teemme tämän omalla tavallamme. Kun kierrokset nousee tulee vielä pomppua ja vähän poikitusta, joskus pieni äänikin. Näitä työstetään pois mutta voimaa ja asennetta ei hukata vaikke ne eivät ole lajissa toivottuja. Kärsitään sitten pisteissä tietoisesti näiltä osin.

Kuvat JH Photography
https://www.facebook.com/profile.php?id=61558045975440
https://indica.kuvat.fi

Tiimikuvia Hämeenlinnassa Hämeen Linnassa

Kävimme koko tiimin voimin Hämeen Linnan kupeessa kävelyllä taitavan kuvaajan kanssa. Välillä on hienoa ikuistaa muistoja ammattilaisen kanssa. Itse kun kuvailee kännykällä niin jää aina pois kuvista. Kunnon tiimikuville on käyttöä sillöin tällöin ja näitä on ilo käyttää.

Erja Valli osaa kyllä hienosti kaapata kuvattavan olemuksen. Koiraharrastaja osaa kuvat koiria ”sillä silmällä” ja kaapata just hyvät ilmeet ja eleet.
https://www.facebook.com/erja.valli

https://www.instagram.com/evallivalokuvaus

Eka PK-koulari JK1,B

Kävimme 14.6.2025 meidän ensimmäisessä palveluskoirakokeessa ja saimme taskuun/tassuun JK1,B koulutustunnuksen.

Kyseessä on siis palveluskoirien jälkikoe PAJÄ, luokka 1, B-tottelevaisuudella. Pisteitä saimme kakkostuloksen verran 263/300.

Helteessä metsään jäi pisteitä mutta en jaksanut lähteä uudelleen jälkeä ajamaan, vaikka aikaa olisi ollut ja suurin piirtein tiesin mihin ne jäi. Oikaisi hyvissä ajoin ennen jäljen ja janan risteystä mutta oikeaan suuntaan ja annoin siitä lähteä. Kaahaa janalla ihan kamalaa vauhtia (lähtee kuin nappi paidasta ja hauki rannasta).
Esineruutu täydet pisteet.
B-Tottelevaisuus 93 pistettä.

Janan kanssa en tiedä mitä tekisi. Motivaatio on suuri ja löytää jäljen tarkasti. Vauhtia vaan pitäisi saada pois jollain tavalla. Ohjaaja ei ehdi mukaan ja liinaan tulee aina luja veto, kun pääsee sen päähän. Veto rauhoittuu muutaman sadan metrin jälkeen 😀 Viileässäkin säässä tulee kuskille hiki, kun saa jarrutella koko ajan ja liikkua niin reippaasti kuin pystyy maaston mukaan menemään. Jos liina pääsee irti, ehtii Poni melko pitkälle ennenkuin tulee kutsusta takaisin. Yleensä keppi suussa.

Katse kohti syksyä ja mahdollisia uusia kokeita. Jos vaan koepaikka saadaan niin haku olisi kiva aloittaa tälle kaudelle ja jäljen kakkosluokka siintää myös mielessä.

Pennun kotikoulu

Tässä on nyt vuoden alusta saakka pidetty pennulle kotikoulua. Juma tuli 1.1 ja siitä alkoi 2025 erilaisella arjella kuin mihin 2024 päättyi.

Ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana on pennulla todella monta asiaa opittavana ja me yleensä on siinä keskitytty kotiin ja arkeen liittyviin juttuihin ja suhteen luomiseen. Teknisen treenamisen eri lajeja silmällä pitäen aloitamme sitten vähän myöhemmin.

Ihan ekana pitää oppia tekemään tarpeet ulos. Pihalle pennun kanssa saa välillä mennä vartin välein, kun kaikki touhuaminen saa pienen ystävän pissaamaan tiuhaan tahtiin. Kun tarpeet tulee ulos kehutaan me joka kerta. Edelleen 3v koiralla kuittaaan ”hyvä”, kun tarpeensa tekee lenkillä sopivaan puskaan 😀

Myös heti alusta pyritään tekemään selväksi mitä saa purra ja mitä ei. Tämä vie pennusta riippuen aikaa erinäisiä viikkoja, mutta varsin mustavalkoista homma on alusta saakka. Palaute tulee, kun väärään paikkaan hampaansa työntää. Osaksi tämä on ihan turvallisuus seikka esim. sähköjohdot ovat vaarallista tutkittavaa, remmissä roikkuessa voi hampaat katketa jne. Ja roskat on pihalla heti jätettävä rauhaan!

Myös koirien keskenäistä leikkiä vahdin tiukkana poliisina. Molempien täytyy käyttäytyä nätisti. Kukaan ei saa liikaa hammastella eikä kiskoa lelusta, eikä sikailla mitenkään. Heti tulee palautetta minulta sille osapuolelle, joka ei sääntöjä noudata. Tosin usein meillä käy niin, että kiellän pentua perseilemästä ja kiltti Poni kuulee äänensävyssä moitteen ja lopettaa leikin ja tulee minun luo. Sitten kehutaan kilttiä isoa koiraa ja tönitään pentua poispäin.

Erilaiset käsittelyt myös opetan ihan pienestä pitäen. Kääntelen pentua sylissä eri asentoihin, koskettelen ihan joka paikkaan (korvat, kasvot, häntä, jalat, maha jne ). Kynnet leikataan viikottain mutta tassuja voi kopeloida päivittäin. Hangataan pyyhkeellä vaikka olisi kuivaa, jotta tottuu kaikenmoiseen. Meillä koirat kuivataan föönillä. Siihenkin pääsee hyvin pian. Ruokaa käytämme lahjontaan ja ahne pentu onkin varsin kätevä monessa asiassa.

Kaiken ohjaamisen ja kieltämisen lomassa poimitaan käytöksestä ne toivotut asiat. (poimitaan = kerrotaan pennulle selkästi, että tämä on hyvä juttu ja näin kannattaa tehdä.)
Kun tuo jotain, ihan sama mitä, niin kehutaan ja annetaan namia.
Ruoka-aikaan saa helposti vahvistettua toivottua asiaa. Minä vahvistelen rauhassa istumista ja Jani (koiran varsinainen ohjaaja) opettaa haukkumaan ja innostumaan (koska tulossa on haukkuva hakukoira).
Kun pentu tulee ovesta sisään se saa namin – kyllä, monen monta kertaa päivässä.
Kun mennään autoon, se saa namin.
Iloiset, aitoa tunnettava sisältävät, kehut ovat myös Juman mielestä tosi kivaa ja onnistumisista voi palkita kehulla ja rapsuttelulla. Kun pentu kutsusta tulee luo, jos ei ole ruokaa taskussa niin iloinen yhteinen lässytystanssi on oiva palkkio – kannatti tulla ihmisen kutsusta.

Joskus minulta on kysytty, miten muistan tehdä kaiken. En tiedä. En edes mieti asiaa. Se vain on osa sitä miten meillä eletään. Koirien ehdoilla tai ainakin koirat mennään monessa asiassa. Varmasti ensimmäisen ja vielä toisenkin koiran kanssa joutuu asioita enemmän aktiivisesti miettimään, mutta muutaman kymmenen koiravuoden jälkeen asiat vain tekee niinkuin on sopivaksi todennut. Kun näkee vähänä enemmän vaivaa ensimmäiset kuukaudet (tai vuoden 😉 ) kantaa se hedelmää loppu ajan.

Etenkin harrastuskoiran kohdalla kaikki yhdessä tekeminen ja opettelu luo pohjaa suhteelle, jonka varaan rakentuu koko kisakoirakon yhteytyö jatkossa. Ohjaaja on reilu kumppani, jonka kanssa on kivaa ja kannattavaa tehdä asioita. Ohjaajan kautta ja avulla pääsee mukaviin hommiin – vaikka sinne hakumetsään juoksemaan. Jokainen oppi on tavallaan yksi pala tässä ketjussa, joka on matka pennun kanssa ensimmäisestä päivästä sinne viimeiseen ja väliin mahtuu toivottavasti monta hienoa hetkeä.

Ei kaikki aina ole helppoa ja ihanaa pennun kanssa. Välillä joutuu kertomaan ikäviäkin asioita ja kieltämään pentua usein ja jatkuvasti. Mutta tällä luodaan sitä tulevaisuuden pohjaa ja useimmilla riiviövaihe menee onneksi ohi suhteellisen nopeasti.

Jos tuntuu, että seinä tulee vastaan, on apua aina saatavilla. Usein kasvattaja osaa kertoa pentujensa sukulaisten kasvusta ja ohjauksesta. Jos kasvattajalta ei saa apua tai on liian kaukana tms on tarjolla erilaisia koulutuksia, kursseja ja yksityistä ohjausta tarpeen mukaan. Tai aina voi kysyä kokeneemmalta harrastajalta tai koiran omistajalta. Joskus keskustelu muiden kanssa avaa silmät ja solmut. Minuunkin voi ottaa yhteyttä, jos haluaa pohtia kotikasvatukseen tai koulutukseen liittyviä asioita.

Sähköpostilla piia.makseri@gmail.com tavoitat ja voimme miettiä teille sopivan kokonaisuuden – tavataan tai vain keskustellaan etänä.

Rehuhygienia – kuinka käsitellä lemmikin ruokaa

Lemmikin ruoka on rehua ja sen kanssa on hyvä noudattaa ihan maalaisjärkeen sopivaa rehuhygieniaa. Kuivaruoka, märkäruoka, raakaruoka jne jokainen vaativat omat huomionsa säilytyksen suhteen. Ravintolisistä puhumattakaan.

Vaikka kuivaruoka näennäisesti tuntuu säilyvän ikuisuuden, ei avattua säkkiä ole hyvä syöttää enää muutaman kuukauden jälkeen. Mielestäni 3kk on maksimi kuivaruoan säilytykseen avaaminsen jälkeen, 1kk on tosi hyvä aika käyttää säkki. Haista ruokaa, jos se haisee oudolle on nappulaan lisätty rasva voinut härskiintyä eikä sitä silloin enää kannata syöttää.

Avattu säilyketölkki tai makkarapötkö on hyvä syöttää 1-2 päivässä. Yhtälailla tuoretta tai sulatettua lihaa ei pidä hautoa jääkaapissa päivä tolkulla vaan pyrkiä syöttämään parissa päivässä. Kypsentäminen ei tätä aikaikkunaa mielestäni pidennä vaan minä lasken ajan sulatuksesta.

Raa’an lihan kanssa täytyy noudatta samaa hygieniaa oli se sitten lemmikille tai ihmisille ruoaksi tulossa.

  • säilyitä lemmille tarkoitettu raakaliha erillään muista elintarvikkeista: tiiviissä kannellisessa astiassa ja omalla hyllyllä jääkaapissa.
  • pese aina käytön jälkeen kaikki astiat, työvälineet, pinnat, ruokakupit ja kädet saippualla ja lämpimällä vedellä
  • sulanutta tuotetta ei voi pakastaa uudelleen
  • sulatettu tuote säilyy enintään 3 päivää käyttökelpoisena
  • muista, että raakaliha on aina mahdollinen erilaisten bakteerien lähde
  • raakaruoka ei kuitenkaan ole mikään pelkoa herättävä mörkö. Mieti kuinka käsittelyt perheelle valmistettavan lihan?

Meillä on koirille oma pakastearkku, jossa raakaruoka säilytetään autotallissa. Sieltä haen jääkaappiin 1-2 päivän annoksen omalle hyllylle sulamaan ja odottamaan tarjoilua. Talvella saatan heittää leivinuuniin parin päivän lihat kypsymään tai sulatan siellä nopeasti yhden annoksen. HUOM – jos lihaseos sisältää luuta, sitä ei saa kypsentää!

Ravintolisistä etenkin öljyt ovat herkkiä ja ne olisi hyvä ostaa sen verran pienessä pakkauksessa, että se tulee käytettyä alle 3 kuukaudessa. Mielellään nopeammin. Omegalisät on hyvä säilyttää pimeässä. Härskiintynyt rasva ei tee kenellekkään hyvää eikä siinä enää ole ravintoarvot sitä mitä halutaan.

Monessa tuotteessa pakkauksen parasta ennen päiväys koskee avaamatonta pakkausta. Avaamisen jälkeen peli muuttuu ja aika lyhenee. Jos pakkaus ei kerro kauanko se säilyy avattuna käyttökelpoisena, käytä aistihavaintoja – haista ja katso miltä rehu näytätä.

Monenlaista tietoa englanniksi https://www.ukpetfood.org/

Ajatuksia rehujen merkinnöistä ja monipuolisuudesta

Kun rehutehdas tekee uuden lemmikin ruoan, se laskee mitä tuotteeseen pitää laittaa, jotta se täyttää FEDIAF (reurooppalainen rehualan säännöstö) minimi vaatimukset. Riittää siis, että esim proteiinia on tietyn alarajan verran esim 20kg koiralle lasketussa annoksessa. Tämä raja on melko alhainen ja moni koira hyötyisi korkeammasta eläinproteiinista. Kissojen kanssa saa olla erityise tarkka, koska eläinproteiinin tarve on vielä suurempi.

Ravintoarvot on laskettu reseptiä muodostettaessa ja sitten testattu tuotettu erä, että se vastaa näitä arvoja. Sitten tehdään pakkauksen grafiikka ja pussit painetaan. Tämän jälkeen niihin ei kovin helposti muutoksia enää tehdäkkään, kustannussyistä. Kuitenkin raaka-aineet usein tulevat eri paikoista ja esim liha(jauho) erien välillä saattaa rasvaisuus vaihdella paljon. Samoin lihan sisältämät ravintoaineet ovat osin sidoksissa siihen mitä kyseinen eläin on syönyt. Vaihtelua on varmasti jonkin verran mutta tämä tieto ei pakkaukseen päivity. Niin kaun kun pysytään tietyissä rajoissa, ei edes ole tarvetta muuttaa tekstejä.

Rehuissa on myös usein mainittu ravitsemukselliset lisäaineet. Nämä on ne lisätyt vitamiinit, kivennäiset ja hivenaineet. Jos niitä ei ole mainittu, ei mitään ole erikseen lisätty vaan saadut ravintoarvot tulevat raaka-aineista. Eli, jos tuote sisältää maksaa ja siinä ilmoitetaan lisättyä A-vitamiinia niin se on vain sen lisätyn määrä. Se mitä raaka-aineesta tulee on sitten sen päälle.

Myös kuivaruokaa (täysrehua) syötettäessa olisi hyvä hieman miettiä näitä vaihteluita. Leiki ajatuksella, että rehu A on aina vähän samaan suuntaan vinossa etikettiin nähden ja sen vuoksi jotain ravintotekijää saa koko ajan hieman vähemmän. On mahdollista, että rehu B olisi vinossa toiseen suuntaan ja rehu C vielä kolmanteen.

Jos ei ole estettä sairaiden, herkkyyden tms vuoksi pysytellä tiukasti vain tietyssä rehussa, suosittelen vaihtelemaan kuivaruokia. Osta eri eläinproteiineja, eri merkkejä jne. Osta vaikka aina eri pussi, tai kierrätä 3-4 hyväksi havaitun kesken.

Ja sitten siihen päälle jotain pientä tuoretta niin monipuolisuus vaan lisääntyy. Kananmuna on koirille todella hyvä lisä, vaikka siihen nappuloiden päälle.
Kissoille ravintoan hyvä, mutta harvempi kissa tykkää kananmunaa syödä. Kokeile raakana ja eri tavoin keitettynä, jos joku versio maistuisi.

Ruokaviraston ohjeita

Rehuaineiden ja rehuseosten etiketissä ilmoitettujen ravintoainekoostumustietojen (raakarasva, raakavalkuainen jne.) ja rehun lisäaineiden lisättyjen määrien tulee vastata viranomaisvalvonnan analyysituloksia sallittujen poikkeamien puitteissa. Ilmoitettujen ja valvonnassa määritettyjen arvojen sallitut poikkeamat on annettu asetuksen (EY) 767/2009 liitteessä IV (alla pätkä kopioituna).

Jos rehuaineen tai rehuseoksen koostumuksen todetaan poikkeavan tuoteselosteen mukaisesta koostumuksesta rehun arvoa alentavalla tavalla, sallitaan seuraavat poikkeamat:

a) raakavalkuaisen, sokereiden, tärkkelyksen ja inuliinin osalta:

  • 3 yksikköä, kun ilmoitettu pitoisuus on vähintään 30 prosenttia
  • 10 prosenttia ilmoitetusta pitoisuudesta, kun ilmoitettu pitoisuus on alle 30 prosenttia mutta vähintään 10 prosenttia
  • 1 yksikkö, kun ilmoitettu pitoisuus on alle 10 prosenttia;

b) raakakuidun sekä raakarasvan osalta:

  • 2,2 yksikköä, kun ilmoitettu pitoisuus on vähintään 15 prosenttia
  • 15 prosenttia ilmoitetusta pitoisuudesta, kun ilmoitettu pitoisuus on alle 15 prosenttia mutta vähintään 5 prosenttia
  • 0,8 yksikköä, kun ilmoitettu pitoisuus on alle 5 prosenttia;

Rehujen merkintä https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/elaimet/rehut/ohjeet/rehujen_merkintaopas.pdf

https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/tietoa-rehuista/rehujen-merkinnat/rehujen-merkintaopas/

EU 737/2009 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX%3A32009R0767