Tässä on nyt vuoden alusta saakka pidetty pennulle kotikoulua. Juma tuli 1.1 ja siitä alkoi 2025 erilaisella arjella kuin mihin 2024 päättyi.
Ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana on pennulla todella monta asiaa opittavana ja me yleensä on siinä keskitytty kotiin ja arkeen liittyviin juttuihin ja suhteen luomiseen. Teknisen treenamisen eri lajeja silmällä pitäen aloitamme sitten vähän myöhemmin.
Ihan ekana pitää oppia tekemään tarpeet ulos. Pihalle pennun kanssa saa välillä mennä vartin välein, kun kaikki touhuaminen saa pienen ystävän pissaamaan tiuhaan tahtiin. Kun tarpeet tulee ulos kehutaan me joka kerta. Edelleen 3v koiralla kuittaaan ”hyvä”, kun tarpeensa tekee lenkillä sopivaan puskaan 😀
Myös heti alusta pyritään tekemään selväksi mitä saa purra ja mitä ei. Tämä vie pennusta riippuen aikaa erinäisiä viikkoja, mutta varsin mustavalkoista homma on alusta saakka. Palaute tulee, kun väärään paikkaan hampaansa työntää. Osaksi tämä on ihan turvallisuus seikka esim. sähköjohdot ovat vaarallista tutkittavaa, remmissä roikkuessa voi hampaat katketa jne. Ja roskat on pihalla heti jätettävä rauhaan!
Myös koirien keskenäistä leikkiä vahdin tiukkana poliisina. Molempien täytyy käyttäytyä nätisti. Kukaan ei saa liikaa hammastella eikä kiskoa lelusta, eikä sikailla mitenkään. Heti tulee palautetta minulta sille osapuolelle, joka ei sääntöjä noudata. Tosin usein meillä käy niin, että kiellän pentua perseilemästä ja kiltti Poni kuulee äänensävyssä moitteen ja lopettaa leikin ja tulee minun luo. Sitten kehutaan kilttiä isoa koiraa ja tönitään pentua poispäin.
Erilaiset käsittelyt myös opetan ihan pienestä pitäen. Kääntelen pentua sylissä eri asentoihin, koskettelen ihan joka paikkaan (korvat, kasvot, häntä, jalat, maha jne ). Kynnet leikataan viikottain mutta tassuja voi kopeloida päivittäin. Hangataan pyyhkeellä vaikka olisi kuivaa, jotta tottuu kaikenmoiseen. Meillä koirat kuivataan föönillä. Siihenkin pääsee hyvin pian. Ruokaa käytämme lahjontaan ja ahne pentu onkin varsin kätevä monessa asiassa.
Kaiken ohjaamisen ja kieltämisen lomassa poimitaan käytöksestä ne toivotut asiat. (poimitaan = kerrotaan pennulle selkästi, että tämä on hyvä juttu ja näin kannattaa tehdä.)
Kun tuo jotain, ihan sama mitä, niin kehutaan ja annetaan namia.
Ruoka-aikaan saa helposti vahvistettua toivottua asiaa. Minä vahvistelen rauhassa istumista ja Jani (koiran varsinainen ohjaaja) opettaa haukkumaan ja innostumaan (koska tulossa on haukkuva hakukoira).
Kun pentu tulee ovesta sisään se saa namin – kyllä, monen monta kertaa päivässä.
Kun mennään autoon, se saa namin.
Iloiset, aitoa tunnettava sisältävät, kehut ovat myös Juman mielestä tosi kivaa ja onnistumisista voi palkita kehulla ja rapsuttelulla. Kun pentu kutsusta tulee luo, jos ei ole ruokaa taskussa niin iloinen yhteinen lässytystanssi on oiva palkkio – kannatti tulla ihmisen kutsusta.
Joskus minulta on kysytty, miten muistan tehdä kaiken. En tiedä. En edes mieti asiaa. Se vain on osa sitä miten meillä eletään. Koirien ehdoilla tai ainakin koirat mennään monessa asiassa. Varmasti ensimmäisen ja vielä toisenkin koiran kanssa joutuu asioita enemmän aktiivisesti miettimään, mutta muutaman kymmenen koiravuoden jälkeen asiat vain tekee niinkuin on sopivaksi todennut. Kun näkee vähänä enemmän vaivaa ensimmäiset kuukaudet (tai vuoden 😉 ) kantaa se hedelmää loppu ajan.
Etenkin harrastuskoiran kohdalla kaikki yhdessä tekeminen ja opettelu luo pohjaa suhteelle, jonka varaan rakentuu koko kisakoirakon yhteytyö jatkossa. Ohjaaja on reilu kumppani, jonka kanssa on kivaa ja kannattavaa tehdä asioita. Ohjaajan kautta ja avulla pääsee mukaviin hommiin – vaikka sinne hakumetsään juoksemaan. Jokainen oppi on tavallaan yksi pala tässä ketjussa, joka on matka pennun kanssa ensimmäisestä päivästä sinne viimeiseen ja väliin mahtuu toivottavasti monta hienoa hetkeä.
Ei kaikki aina ole helppoa ja ihanaa pennun kanssa. Välillä joutuu kertomaan ikäviäkin asioita ja kieltämään pentua usein ja jatkuvasti. Mutta tällä luodaan sitä tulevaisuuden pohjaa ja useimmilla riiviövaihe menee onneksi ohi suhteellisen nopeasti.
Jos tuntuu, että seinä tulee vastaan, on apua aina saatavilla. Usein kasvattaja osaa kertoa pentujensa sukulaisten kasvusta ja ohjauksesta. Jos kasvattajalta ei saa apua tai on liian kaukana tms on tarjolla erilaisia koulutuksia, kursseja ja yksityistä ohjausta tarpeen mukaan. Tai aina voi kysyä kokeneemmalta harrastajalta tai koiran omistajalta. Joskus keskustelu muiden kanssa avaa silmät ja solmut. Minuunkin voi ottaa yhteyttä, jos haluaa pohtia kotikasvatukseen tai koulutukseen liittyviä asioita.
Sähköpostilla piia.makseri@gmail.com tavoitat ja voimme miettiä teille sopivan kokonaisuuden – tavataan tai vain keskustellaan etänä.
