koulutus – Makseri

Avainsana: koulutus

Makseri > Blogi – Piian paikka > koulutus

RTK2 tassuun!

Julkaistu 9 marraskuun, 2025 tekijä Piia

8.11.2025 kävimme rally-tokon piirinmestaruuskisoissa Hämeenlinnan Kennelkerhon joukkueessa ja saimma AVO radalta 95 pistettä. Tämä oli kolmas tulos ja nyt Ponilla on RTK2 koulutustunnus.

Rallytoko on ollut meidän kolmas laji tokon ja pk-lajien jälkeen. Vähiten tätä on reenattu ja nyt rally jää tauolla ja keskitymme ensinsijaisesti tokoon ensi kevääseen saakka ja kesäkaudella sitten taas maastolajit ovat mukana kuvioissa.

Rallyn säännöt muuttuvat ensi vuonna. Sitten kun palaamme lajin pariin pääsemme opettelemaan voittaja-luokan juttuja uusien kylttien ja sääntöjen kera.

Koulutustunnusmitali Ponin huulessa 😀

Ja meidän arvostelun lomake.

HK1 – työvoitto

Julkaistu 5 lokakuun, 20259 marraskuun, 2025 tekijä Piia

Kävimme ensimmäisessä hakukokeessa ja ohjaaja muni homman täysin. Tämä sama kuvio on toistunut jokaisen ohjaamani koiran ensimmäisessä hakukokeessa. En tajua miksi minulle on niin vaikeaa ohjata koetilanteessa, kun treeneissä homma sujuu hyvin, vaikka olisi ”sokkotreenit”. Kokeessa iskee heti hätä, kun koira on jossain näkymättömissä yhtään sekuntia pidempään ja huudan sen pois vaikka tekee etsintää hyvin. Noh, näinpä sitten ukot jaa metsään, kun kuuliainen koira tulee hermostuneen ohjaajan luo kyselmeään, että mitä sää täällä mesoat.

Toinen yritys oli 4.10, pari viikkoa ensimmäisen yrityksen jälkeen. Radan alun ohjaajan sabotointi yrityksistä huolimatta Poni hoisi homma kotiin. Etsi ja ilmaisi kaikki kolme ukkoa! Esineruutu oli taattu Poni laatu ja tottis rämmittiin läpi. Heti tottelevaisuuden alun perusasennossa Poni bongasi kapulatelineessa kolme ihanaa noutokapulaa. Nämä sitten houkuttelivat Poni koko seuraamiskaavion ajan ja keskittyminen oli todella heikkoa ja hallinta sinne päin mutta tulos saatiin.

Ensi kesänä sitten luokkanousuja tekemään hauan ja jälken osalta. Ja jos paikka kokeeseen saadaan niin korkataa etsintäkokeetkin.

Mielenkiintoinen ”eläinkoe” tehtiin ennen 4.10 hakukoetta. Olimme leirillä ja Ponille tehtiin ke-pe välillä pari kunnon rataa ja useampi ilmaisutreeni. Eipä näytä ainakaan suoritusta heikentävän, että ennen kisaa treenaa paljon. Ehkä jopa päinvastoin. Meillä on vielä vähän hakusessa nämä parhaat käytännöt ennen kisoja mutta muutaman testauksen perusteella sanoisin, että lepo ei ole se meidän juttu. Pikkuprässi ehkä parempi.

Palvekuskoirien haku PAHA, on laji, jossa ykkösluokassa koira etsii 100*100m aluella piilossa olevat 3 maalihenkilö. Ohjaaja kävelee keskilinjalla ja lähettää koira vuorotellen eri puolille etsimään. Henkilön löytäessään koira jää sinne haukkumaan tai tuo ohjaajalle merkkirullan, joka on koiran kaulapannssa. Tuomari arvostelee mm. koiran halukkuutta työskennellä, alueen etsimisen tarkkuutta ja toimintaa maalihenkilön löydyttyä.

Lisäksi suoritetaan muiden kansallisten palveluskoiralajien tapaan esineruutu ja tottelevaisuus. Esineruutu on 50*50m alue, jossa on 4 ihmiselle kuuluvaa esinettä. Ykkösluokassa näistä täytyy löytää 2 esinettä. Ohjaaja lähettää koiran ruudun reunasta etsimään aluetta. Koiran täytyy työskennellä innokkaasti ja tarkasti etsien. Kun koira löytää esineen se tuo sen nopeasti ohjaajalle. Esineitä ei saa purra eikä niillä saa leikkiä. Aikaa suoritukseen on 5 minuuttia. Ponilla siihen menee reilusti alle puolet 😀

Tottelevaisuudessa on nykyään kaksi vaihtoehtoa. Koetta anottaessa on määritelty mikä tottelevaisuus kussakin kokeessa suoritetaan. Me teimme IBGH1 eli b-tottelevaisuuden ykkösluokassa.

Kuva syksyn tokokokeesta (Janna Sillanpää)

Tämä on meidän tavoite. Ollaan tiiminä töissä ja molempia naurattaa. Tämä ei ole totista hommaa, vaikka tosissamme treenaamme ja kohti tavoitteita matkaamme.

Poni <3

TK2 – me tehtiin se!

Julkaistu 25 heinäkuun, 2025 tekijä Piia

Tuntuu, että ikuisuus yritettiin saada sitä kolmatta ykköstulosta, vaikka oikeasta ei siihen nyt niin kauaa mennyt, kun vajaassa vuodessa tämä kuitenkin onnistui. Kävimme kaikkiaan 7 koetta (kuvasta puuttuu toko SM kokeen tulos). Nolla tulos tuli, kun ohjaaja sai hallissa astmakohtauksen eikä yskimiseltä pystynyt ohjaajana kunnolla. SM-kisoissa ohjaaja nollasi ruuden ja Kangasalan kokeen ykkönen kariutui Ponin hölmöilyyn ja ohjaana taidottomuuteen pelastaa pisteet kierrossa. Tampereelle saimme taas paketin kasaan ja oli upean tuntuista tehdä töitä keskittyneen koiran kanssa, kun kumpikin teki parastaan samaan aikaan. Helle ei meitä haitannut vaikka mittarissa oli +27C

Iso kiitos kuuluu Annelle. Rakas ystäväni, meidän koutsi, nukkui pois keväällä pitkällisen sairastelun jälkeen. Hetken aikaa oli meiltä suunta hukassa, kun koutsia ei enää ollut tukemassa meidän hommia. Nyt olen kasannut pääni, tehnyt uudet suunniltelmat ja matka jatkuu. Seuraava tavoite on asetettu.

Toko voittajaluokan liikkeitä on jo työstetty ja syksylle koepaikat katsottu. Nyt viimeistelyä liikkeiden osalta ja katsomaan mihin se kantaa. Helteellä kirjasin suunnitelmat paperille saakka tähän harjoituspäiväkirjaan. Kaikki käskyt ylös, että en niitä sotke päässäni enempää. Samasta voin tarkastaa etäisyydet ja liikkeiden suoritusohjeet jokaisessa treenissä. Vähän lisää tarkkuutta mun suuripiirteiseen treenityyliin.

Tämä on välineurheilua ja varustekasa on kasvanut kivasti. Ostin omat hypyt ja lisää kartioita niin voimme kaikkia liikkeitä treenata missä vaan on sopivasti tilaa. Ei olla riippuvaisia kerhon välineistöstä. Tämäkin nostaa osaltaa meidän treenien määrää, kun kotipihassa voi tehdä tekniikkaa jokaiselle liikkeelle sopivin varustein.

Tämä kirja auttaa minua paljon! Kirjaan muistiin käskyt ja tarkasten kuinka liikkeet piti tehdä ja millä matkalla.

Eka PK-koulari JK1,B

Julkaistu 15 kesäkuun, 202525 heinäkuun, 2025 tekijä Piia

Kävimme 14.6.2025 meidän ensimmäisessä palveluskoirakokeessa ja saimme taskuun/tassuun JK1,B koulutustunnuksen.

Kyseessä on siis palveluskoirien jälkikoe PAJÄ, luokka 1, B-tottelevaisuudella. Pisteitä saimme kakkostuloksen verran 263/300.

Helteessä metsään jäi pisteitä mutta en jaksanut lähteä uudelleen jälkeä ajamaan, vaikka aikaa olisi ollut ja suurin piirtein tiesin mihin ne jäi. Oikaisi hyvissä ajoin ennen jäljen ja janan risteystä mutta oikeaan suuntaan ja annoin siitä lähteä. Kaahaa janalla ihan kamalaa vauhtia (lähtee kuin nappi paidasta ja hauki rannasta).
Esineruutu täydet pisteet.
B-Tottelevaisuus 93 pistettä.

Janan kanssa en tiedä mitä tekisi. Motivaatio on suuri ja löytää jäljen tarkasti. Vauhtia vaan pitäisi saada pois jollain tavalla. Ohjaaja ei ehdi mukaan ja liinaan tulee aina luja veto, kun pääsee sen päähän. Veto rauhoittuu muutaman sadan metrin jälkeen 😀 Viileässäkin säässä tulee kuskille hiki, kun saa jarrutella koko ajan ja liikkua niin reippaasti kuin pystyy maaston mukaan menemään. Jos liina pääsee irti, ehtii Poni melko pitkälle ennenkuin tulee kutsusta takaisin. Yleensä keppi suussa.

Voi Juma, mistäs sulle tämmöinen saadaan?

Katse kohti syksyä ja mahdollisia uusia kokeita. Jos vaan koepaikka saadaan niin haku olisi kiva aloittaa tälle kaudelle ja jäljen kakkosluokka siintää myös mielessä.

Pennun kotikoulu

Julkaistu 10 maaliskuun, 2025 tekijä Piia

Tässä on nyt vuoden alusta saakka pidetty pennulle kotikoulua. Juma tuli 1.1 ja siitä alkoi 2025 erilaisella arjella kuin mihin 2024 päättyi.

Ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana on pennulla todella monta asiaa opittavana ja me yleensä on siinä keskitytty kotiin ja arkeen liittyviin juttuihin ja suhteen luomiseen. Teknisen treenamisen eri lajeja silmällä pitäen aloitamme sitten vähän myöhemmin.

Ihan ekana pitää oppia tekemään tarpeet ulos. Pihalle pennun kanssa saa välillä mennä vartin välein, kun kaikki touhuaminen saa pienen ystävän pissaamaan tiuhaan tahtiin. Kun tarpeet tulee ulos kehutaan me joka kerta. Edelleen 3v koiralla kuittaaan ”hyvä”, kun tarpeensa tekee lenkillä sopivaan puskaan 😀

Myös heti alusta pyritään tekemään selväksi mitä saa purra ja mitä ei. Tämä vie pennusta riippuen aikaa erinäisiä viikkoja, mutta varsin mustavalkoista homma on alusta saakka. Palaute tulee, kun väärään paikkaan hampaansa työntää. Osaksi tämä on ihan turvallisuus seikka esim. sähköjohdot ovat vaarallista tutkittavaa, remmissä roikkuessa voi hampaat katketa jne. Ja roskat on pihalla heti jätettävä rauhaan!

Myös koirien keskenäistä leikkiä vahdin tiukkana poliisina. Molempien täytyy käyttäytyä nätisti. Kukaan ei saa liikaa hammastella eikä kiskoa lelusta, eikä sikailla mitenkään. Heti tulee palautetta minulta sille osapuolelle, joka ei sääntöjä noudata. Tosin usein meillä käy niin, että kiellän pentua perseilemästä ja kiltti Poni kuulee äänensävyssä moitteen ja lopettaa leikin ja tulee minun luo. Sitten kehutaan kilttiä isoa koiraa ja tönitään pentua poispäin.

Erilaiset käsittelyt myös opetan ihan pienestä pitäen. Kääntelen pentua sylissä eri asentoihin, koskettelen ihan joka paikkaan (korvat, kasvot, häntä, jalat, maha jne ). Kynnet leikataan viikottain mutta tassuja voi kopeloida päivittäin. Hangataan pyyhkeellä vaikka olisi kuivaa, jotta tottuu kaikenmoiseen. Meillä koirat kuivataan föönillä. Siihenkin pääsee hyvin pian. Ruokaa käytämme lahjontaan ja ahne pentu onkin varsin kätevä monessa asiassa.

Kaiken ohjaamisen ja kieltämisen lomassa poimitaan käytöksestä ne toivotut asiat. (poimitaan = kerrotaan pennulle selkästi, että tämä on hyvä juttu ja näin kannattaa tehdä.)
Kun tuo jotain, ihan sama mitä, niin kehutaan ja annetaan namia.
Ruoka-aikaan saa helposti vahvistettua toivottua asiaa. Minä vahvistelen rauhassa istumista ja Jani (koiran varsinainen ohjaaja) opettaa haukkumaan ja innostumaan (koska tulossa on haukkuva hakukoira).
Kun pentu tulee ovesta sisään se saa namin – kyllä, monen monta kertaa päivässä.
Kun mennään autoon, se saa namin.
Iloiset, aitoa tunnettava sisältävät, kehut ovat myös Juman mielestä tosi kivaa ja onnistumisista voi palkita kehulla ja rapsuttelulla. Kun pentu kutsusta tulee luo, jos ei ole ruokaa taskussa niin iloinen yhteinen lässytystanssi on oiva palkkio – kannatti tulla ihmisen kutsusta.

Joskus minulta on kysytty, miten muistan tehdä kaiken. En tiedä. En edes mieti asiaa. Se vain on osa sitä miten meillä eletään. Koirien ehdoilla tai ainakin koirat mennään monessa asiassa. Varmasti ensimmäisen ja vielä toisenkin koiran kanssa joutuu asioita enemmän aktiivisesti miettimään, mutta muutaman kymmenen koiravuoden jälkeen asiat vain tekee niinkuin on sopivaksi todennut. Kun näkee vähänä enemmän vaivaa ensimmäiset kuukaudet (tai vuoden 😉 ) kantaa se hedelmää loppu ajan.

Etenkin harrastuskoiran kohdalla kaikki yhdessä tekeminen ja opettelu luo pohjaa suhteelle, jonka varaan rakentuu koko kisakoirakon yhteytyö jatkossa. Ohjaaja on reilu kumppani, jonka kanssa on kivaa ja kannattavaa tehdä asioita. Ohjaajan kautta ja avulla pääsee mukaviin hommiin – vaikka sinne hakumetsään juoksemaan. Jokainen oppi on tavallaan yksi pala tässä ketjussa, joka on matka pennun kanssa ensimmäisestä päivästä sinne viimeiseen ja väliin mahtuu toivottavasti monta hienoa hetkeä.

Ei kaikki aina ole helppoa ja ihanaa pennun kanssa. Välillä joutuu kertomaan ikäviäkin asioita ja kieltämään pentua usein ja jatkuvasti. Mutta tällä luodaan sitä tulevaisuuden pohjaa ja useimmilla riiviövaihe menee onneksi ohi suhteellisen nopeasti.

Jos tuntuu, että seinä tulee vastaan, on apua aina saatavilla. Usein kasvattaja osaa kertoa pentujensa sukulaisten kasvusta ja ohjauksesta. Jos kasvattajalta ei saa apua tai on liian kaukana tms on tarjolla erilaisia koulutuksia, kursseja ja yksityistä ohjausta tarpeen mukaan. Tai aina voi kysyä kokeneemmalta harrastajalta tai koiran omistajalta. Joskus keskustelu muiden kanssa avaa silmät ja solmut. Minuunkin voi ottaa yhteyttä, jos haluaa pohtia kotikasvatukseen tai koulutukseen liittyviä asioita.

Sähköpostilla piia.makseri@gmail.com tavoitat ja voimme miettiä teille sopivan kokonaisuuden – tavataan tai vain keskustellaan etänä.

Uusi vuosi, uudet kujeet 2025

Julkaistu 2 tammikuun, 202510 maaliskuun, 2025 tekijä Piia

313p ja KP AVOsta . Tämä koe meni kyllä niin hyvin kuin osamme yhdessä suorittaa.

Vuosi 2024 oli meille huiman kehityksen vuosi ja toivon, että sama buugi jatkuu tänä vuonna.

Tavoite oli saada TK2 valmiiksi mutta viimeistä tulosta yrittäessä oli hallin tunkkainen ilma liikaa mun keuhkoille ja suoritus kaatui ohjaajan yskimiseen. Poni oli vallaton ja ihmeissään tilanteessa. Eikä asiaa auttanut, että olimme joutuneet luopumaan Hilmasta pari viikkoa aikaisemmin ja Jani oli reissussa kisaa edeltävän yön. Poni oli jo valmiiksi levoton ja mun epämääräinen ohjaaminen oli sitten jo likaa.

Tämmöistä tämä on, elämä, koskaa ei tiedä mitä tulee ja mistä tai kuin se vaikuttaa kokonaisuuteen. Aikataulutuksen haasteiden vuoksi emme sitten enää onnistuneet kokeeseen menemään jouluun aikana. No, eipä hätää. Meillä on paljon vielä aikaa 🙂

Kaverukset sohvalla, pysähdystä on vain sekunteja ja leikki jatkuu.

Nyt kasataa VOI liikkeet kuntoon ja käydään sitten hakemassa uusia tuloksia. Tavoitteena meillä on 2026 keväällä olla hyvässä suoritusmoodissa VOI liikkeiden osalta (EVL en edes uskalla ajatella). Joten aikaa on reilu vuosi paketoida AVO ja aloittaa VOI.

Uudet kujeet tähän vuoteen tuo meille 1.1.2025 Janin harrasuskaveriksi muuttanut Juma. Australianpaimenkoiranarttu Särkivaaran Jumankautajuunääspäivää be melkeisen pippurinen, musta ja pörröinen kaveri. Poni on aivan super taitava pennun kanssa ja yllätti kyllä meidät kaikki. En olisi uskonut, että iso ja vilkas malinois pystyy noin hienosti pienen pennun kanssa olemaan.

Olen viime vuoden aikana suosittanut osia eläintenhoidon erikoisammattitutkinnosta ja keskittynyt siinä ruokintaan. Kissojen näyttö on jo tehty ja koirien on suunnitelmissä tehdä viimeistään kesällä.

Jo aikaisempien opintojen ja elämänkokemuksen myötä on into ja mielenkiinto ruokintaan ja sen merkitykseen vaan lisääntynyt ja olen pohtinut millaisella mallilla voisin alkaa tekemään ruokintaneuvontaa/suunnitelmia niitä tarvitseville. Kaikkien lemmikkien toivoisi syövän hyvinvointia tukevalla tavalla mutta etenkin harrastuskoiran kohdalla tämä korostuu. On syötävä hyvin ja oikein, jotta jaksaa pyrkiä parhaimpaan suoriutkseen.

Töissä eläinlääkärin parina teen jo paljon ruokintaan liittyviä tehtäviä, etenkin painonhallinta korostuu mutta myös monenlaisten sairauksien tukihoidot ruokinnan kautta. Normaalipainossa lemmikin pitäminen ei ole vaikeaa, kun asiaa vain hieman vaivaituu miettimään. Ja täytyy vähän kovettaa itseään siltä jatkuvasti anelevalta katseelta 😀

Andorran vuoristopaimenkoira, eiku ;)

Julkaistu 29 tammikuun, 202310 maaliskuun, 2025 tekijä Piia

Koska elämä on yhtä muutosta…. Montako kertaa olen tämän jo todennut?

Hyvin pienen houkuttelun jälkeen innoistuin lähtemään mukaan tuonti(jalostus)koira projektiin. Työkaveri-kasvattaja löysi Andorrasta mielenkiintoisen ´belgianpaimenkoira malinois yhdistelmän. Emällä oli tuloksia IPG3 ja pari aikaisempaa pentuetta. Isä on poliisikoira (huumeet) ja kisannut myös IPGssa.
Sitä sitten jännitettiin mitä syntyy ja koska. Arpaonni viime aikoina on ollut huono, joten varauduin kaikkeen muuhun kuin hyvään lopputulemaan.

Mutta

14.04.2022 syntyi 1 uros ja 5 narttua De La Font Amagada kenneliin Andorraan. Meillä oli ykkös varaus. JAIKS!! nyt alkoi jännittämään kuinka pennut kehittyvät.

Muutamia kuvia ja videoita pennuista saatiin ennen lentojen lähtöä. Niiden perusteella tytöissä oli 2 harmaata ja 3 punaista. Harmaat vaikuttivat molemmat varsin kivoilta mutta viimeinen valinta jäisi siihen, että nään pennut livenä.

Lensimme 10.6. aikaisin aamulla Barcelonaan, siellä seikkailtiin kaupungilla perjantai päivä. Lauantaiksi olimme vuokranneet auton ja ajoimme noin 3 tunnin matkan La Massana, Andorra määränpäänä. Hellettä auton mittarissa oli +35C ja määränpää 1350m meren pinnan yläpuolella. Melkoista vuoristoa. Kaunista ja karua.

Määränpäässä oli 5 pentua meitä vastassa. Nämä malinoispennut eivät purreet paljaita sääriä. Kukaan ei vuotanut verta vaikka 8 viikkoiset pennut pyöri jaloissa. Mitä ihmettä!

Toinen harmaa tyttö tuli heti iloisesti luo ja leikki. Vaikka punainen olisi ollut minusta sievemmän värinen, tämä ystävällinen sielu valloitti heti sydämen. Samainen pentu, Gina, oli kasvattajan mielestä paras ja sen hän meille oli valinnut. Meillä oli kuitenkin oikeus vaihtaa valintaa, jos olisimme halunneet. Oma mutu-tuntuma ja kasvattajan suositus sai nopeasti päätöksen, että tämä on meidän tyttö. Pentu kainaloon ja ajomatka takaisin Barseloonaan voi alkaa.

Matkalla etsimme varjoisan kohdan pennun ulkoilutukseen, ettei tassut pala. Koko matkan Gina = Poni nukkuin minun sylissä. Jo ensimmäisenä päivänä hän kohtasi monta uutta asiaa ja kaikki samalla reippaalla ja uteliaalla asenteella.
Valjaat päälle, autossa olo, vieraat ihmiset, lauma jäi taaksi, Barcelonan metro, hotellin hissi – ei mitään ongelmia!

Seuraava aamuta sitten kohti lentokenttää, jossa Poni hurmasi kaikki ohikulkijat. Lentomatka meni hienosti. Nousun ja laskun ajan Poni oli kassissa penkin alla, lennon ajan kassi oli penkillä. Pidin kättä kassissa ja pentu nukkui koko 4 tunnin lennon. Helsingissä sitten häntä pystyssä kohti autoa. Vau mikä tyyppi! Olimme heti myytyjä tämän reippaan pienen pakkauksen luonteesta.

Poni on rekisteröity Espanjaan ja Suomeen. Andorrassa ei ole omaa kenneljärjestöä, siksi Espanja. Paperit saatiin kuntoon juurikin kun ikää tuli 9kk. Ei huono. Joskus saattaa ulkomailta joutua odottelemaan vaikka kuinka pitkään.

Matkajatkuu

Nyt treenaillaan kaikkea kivaa. Kaikki on Ponista kivaa ja intoa ja tarmoa riittää. Jälki tuntuu luontaiselta samoin kaikki nenänkäyttö. Poni nauttiin kun saa käyttää kroppaansa. Iso hänest tulee, nimensä mukaisesti. Viime syksynä tehtiin pohjia jälki- ja hakutreeneissä. Talvella on vähän opeteltu tottelevaisuutta ja nenällä ilmaisua. Kesäksi on muutaman suunnitelma jo valmiina.

Lumi on parasta ja hangessa Poni viihtyy todella hyvin. Tulevaisuudessa toivottavasti pääsee suksien teen pinkomaan taitavan hiihtäjän kanssa (se en ole minä :D)