poni – Makseri

Avainsana: poni

Pääsimme FBMM toko-joukkueeseen!

Julkaistu 6 joulukuun, 202511 tammikuun, 2026 tekijä Piia

Lokakuussa olisi ollut belgianpaimenkoirien tokon rotumestaruus kokeet. Olimme jo ilmiottautuneet sinne, mutta tassuun tullut haava vesitti suunnitelmat. Tämä harmitti erityisen paljon, vaikka koiran terveys edelle mennään aina.

Rotumestis on yhtenä ehtona FMBB toko-joukkueen karsinta kriteereissä. Nämä 2026 FMBB kisat ovat olleet meidän tavoite ja haave jo pari vuotta, siis ihan meidän tokouran alusta alkaen. Ja nyt sitten emme päässeet siihen ainoaan tärkeää kisaan tätä ajatellen!

Toivekkaana kuitenkin lähetin hakemuksen joukkupaikkaan ja puolisoa samalla ehdotin joukkueenjohtajaksi. Tiesin, että hakijoita ei ole montaa ja paikkoja kuitenkin on. 12 EVL, 3 VOI ja 3 AVO. Tavoittelimme yhtä näistä VOIttajaluokan paikoista. Ja saimme sen (ja Janille JoJon hommat) ! Joukkuueessa on 1 EVL ja 2 VOI koirakkoa. Tästä alkaa valmistautuminen meidän elämämme seikkailuun! Toukokuussa 2026 ajamme Romaniaa kisaamaan belgianpaimenkoirien suurimpaan kansainväliseen tapahtumaan.

Nyt treenataan talvi ja kevät, jotta saamme hiottua tiimimme parhaaseen mahdolliseen terään kisaa ajatellen. Samalla tehdään suunnitelmia joukkueen kanssa majoituksesta, matkareitistä, kimppatreeneistä jne. Matka on pitkä – sekä henkisesti, että ihan ajamalla. Yli 2000km suuntaansa. Onneksi Jani lähtee meidän mukaan.

Varainkeruuta täytyy nyt alkaa miettimään. Pitkä matka ja kisaviikko vaatii parin viikon töistä poissaolon. Kaikki matkaan liittyvät kulut on maksettava itse. Mutta tämmöista seikkailua emme jätä väliin, säästetään sitten jostain muusta ensi vuonna.

Tämän pohjalta, tammikuun loppuun mennessä ruokintaneuvonta -26% koodilla FMBB26. Laita koodi sähköpostiin, jolla varaat palvelua.

Jos jollain muilla tavoin haluat tukea matkaamme, ota yhteyttä niin mietitään yhdessä mitä voimme tehdä.

RTK2 tassuun!

Julkaistu 9 marraskuun, 2025 tekijä Piia

8.11.2025 kävimme rally-tokon piirinmestaruuskisoissa Hämeenlinnan Kennelkerhon joukkueessa ja saimma AVO radalta 95 pistettä. Tämä oli kolmas tulos ja nyt Ponilla on RTK2 koulutustunnus.

Rallytoko on ollut meidän kolmas laji tokon ja pk-lajien jälkeen. Vähiten tätä on reenattu ja nyt rally jää tauolla ja keskitymme ensinsijaisesti tokoon ensi kevääseen saakka ja kesäkaudella sitten taas maastolajit ovat mukana kuvioissa.

Rallyn säännöt muuttuvat ensi vuonna. Sitten kun palaamme lajin pariin pääsemme opettelemaan voittaja-luokan juttuja uusien kylttien ja sääntöjen kera.

Koulutustunnusmitali Ponin huulessa 😀

Ja meidän arvostelun lomake.

HK1 – työvoitto

Julkaistu 5 lokakuun, 20259 marraskuun, 2025 tekijä Piia

Kävimme ensimmäisessä hakukokeessa ja ohjaaja muni homman täysin. Tämä sama kuvio on toistunut jokaisen ohjaamani koiran ensimmäisessä hakukokeessa. En tajua miksi minulle on niin vaikeaa ohjata koetilanteessa, kun treeneissä homma sujuu hyvin, vaikka olisi ”sokkotreenit”. Kokeessa iskee heti hätä, kun koira on jossain näkymättömissä yhtään sekuntia pidempään ja huudan sen pois vaikka tekee etsintää hyvin. Noh, näinpä sitten ukot jaa metsään, kun kuuliainen koira tulee hermostuneen ohjaajan luo kyselmeään, että mitä sää täällä mesoat.

Toinen yritys oli 4.10, pari viikkoa ensimmäisen yrityksen jälkeen. Radan alun ohjaajan sabotointi yrityksistä huolimatta Poni hoisi homma kotiin. Etsi ja ilmaisi kaikki kolme ukkoa! Esineruutu oli taattu Poni laatu ja tottis rämmittiin läpi. Heti tottelevaisuuden alun perusasennossa Poni bongasi kapulatelineessa kolme ihanaa noutokapulaa. Nämä sitten houkuttelivat Poni koko seuraamiskaavion ajan ja keskittyminen oli todella heikkoa ja hallinta sinne päin mutta tulos saatiin.

Ensi kesänä sitten luokkanousuja tekemään hauan ja jälken osalta. Ja jos paikka kokeeseen saadaan niin korkataa etsintäkokeetkin.

Mielenkiintoinen ”eläinkoe” tehtiin ennen 4.10 hakukoetta. Olimme leirillä ja Ponille tehtiin ke-pe välillä pari kunnon rataa ja useampi ilmaisutreeni. Eipä näytä ainakaan suoritusta heikentävän, että ennen kisaa treenaa paljon. Ehkä jopa päinvastoin. Meillä on vielä vähän hakusessa nämä parhaat käytännöt ennen kisoja mutta muutaman testauksen perusteella sanoisin, että lepo ei ole se meidän juttu. Pikkuprässi ehkä parempi.

Palvekuskoirien haku PAHA, on laji, jossa ykkösluokassa koira etsii 100*100m aluella piilossa olevat 3 maalihenkilö. Ohjaaja kävelee keskilinjalla ja lähettää koira vuorotellen eri puolille etsimään. Henkilön löytäessään koira jää sinne haukkumaan tai tuo ohjaajalle merkkirullan, joka on koiran kaulapannssa. Tuomari arvostelee mm. koiran halukkuutta työskennellä, alueen etsimisen tarkkuutta ja toimintaa maalihenkilön löydyttyä.

Lisäksi suoritetaan muiden kansallisten palveluskoiralajien tapaan esineruutu ja tottelevaisuus. Esineruutu on 50*50m alue, jossa on 4 ihmiselle kuuluvaa esinettä. Ykkösluokassa näistä täytyy löytää 2 esinettä. Ohjaaja lähettää koiran ruudun reunasta etsimään aluetta. Koiran täytyy työskennellä innokkaasti ja tarkasti etsien. Kun koira löytää esineen se tuo sen nopeasti ohjaajalle. Esineitä ei saa purra eikä niillä saa leikkiä. Aikaa suoritukseen on 5 minuuttia. Ponilla siihen menee reilusti alle puolet 😀

Tottelevaisuudessa on nykyään kaksi vaihtoehtoa. Koetta anottaessa on määritelty mikä tottelevaisuus kussakin kokeessa suoritetaan. Me teimme IBGH1 eli b-tottelevaisuuden ykkösluokassa.

Kuva syksyn tokokokeesta (Janna Sillanpää)

Tämä on meidän tavoite. Ollaan tiiminä töissä ja molempia naurattaa. Tämä ei ole totista hommaa, vaikka tosissamme treenaamme ja kohti tavoitteita matkaamme.

Poni <3

Uusi vuosi, uudet kujeet 2025

Julkaistu 2 tammikuun, 202510 maaliskuun, 2025 tekijä Piia

313p ja KP AVOsta . Tämä koe meni kyllä niin hyvin kuin osamme yhdessä suorittaa.

Vuosi 2024 oli meille huiman kehityksen vuosi ja toivon, että sama buugi jatkuu tänä vuonna.

Tavoite oli saada TK2 valmiiksi mutta viimeistä tulosta yrittäessä oli hallin tunkkainen ilma liikaa mun keuhkoille ja suoritus kaatui ohjaajan yskimiseen. Poni oli vallaton ja ihmeissään tilanteessa. Eikä asiaa auttanut, että olimme joutuneet luopumaan Hilmasta pari viikkoa aikaisemmin ja Jani oli reissussa kisaa edeltävän yön. Poni oli jo valmiiksi levoton ja mun epämääräinen ohjaaminen oli sitten jo likaa.

Tämmöistä tämä on, elämä, koskaa ei tiedä mitä tulee ja mistä tai kuin se vaikuttaa kokonaisuuteen. Aikataulutuksen haasteiden vuoksi emme sitten enää onnistuneet kokeeseen menemään jouluun aikana. No, eipä hätää. Meillä on paljon vielä aikaa 🙂

Kaverukset sohvalla, pysähdystä on vain sekunteja ja leikki jatkuu.

Nyt kasataa VOI liikkeet kuntoon ja käydään sitten hakemassa uusia tuloksia. Tavoitteena meillä on 2026 keväällä olla hyvässä suoritusmoodissa VOI liikkeiden osalta (EVL en edes uskalla ajatella). Joten aikaa on reilu vuosi paketoida AVO ja aloittaa VOI.

Uudet kujeet tähän vuoteen tuo meille 1.1.2025 Janin harrasuskaveriksi muuttanut Juma. Australianpaimenkoiranarttu Särkivaaran Jumankautajuunääspäivää be melkeisen pippurinen, musta ja pörröinen kaveri. Poni on aivan super taitava pennun kanssa ja yllätti kyllä meidät kaikki. En olisi uskonut, että iso ja vilkas malinois pystyy noin hienosti pienen pennun kanssa olemaan.

Olen viime vuoden aikana suosittanut osia eläintenhoidon erikoisammattitutkinnosta ja keskittynyt siinä ruokintaan. Kissojen näyttö on jo tehty ja koirien on suunnitelmissä tehdä viimeistään kesällä.

Jo aikaisempien opintojen ja elämänkokemuksen myötä on into ja mielenkiinto ruokintaan ja sen merkitykseen vaan lisääntynyt ja olen pohtinut millaisella mallilla voisin alkaa tekemään ruokintaneuvontaa/suunnitelmia niitä tarvitseville. Kaikkien lemmikkien toivoisi syövän hyvinvointia tukevalla tavalla mutta etenkin harrastuskoiran kohdalla tämä korostuu. On syötävä hyvin ja oikein, jotta jaksaa pyrkiä parhaimpaan suoriutkseen.

Töissä eläinlääkärin parina teen jo paljon ruokintaan liittyviä tehtäviä, etenkin painonhallinta korostuu mutta myös monenlaisten sairauksien tukihoidot ruokinnan kautta. Normaalipainossa lemmikin pitäminen ei ole vaikeaa, kun asiaa vain hieman vaivaituu miettimään. Ja täytyy vähän kovettaa itseään siltä jatkuvasti anelevalta katseelta 😀

Andorran vuoristopaimenkoira, eiku ;)

Julkaistu 29 tammikuun, 202310 maaliskuun, 2025 tekijä Piia

Koska elämä on yhtä muutosta…. Montako kertaa olen tämän jo todennut?

Hyvin pienen houkuttelun jälkeen innoistuin lähtemään mukaan tuonti(jalostus)koira projektiin. Työkaveri-kasvattaja löysi Andorrasta mielenkiintoisen ´belgianpaimenkoira malinois yhdistelmän. Emällä oli tuloksia IPG3 ja pari aikaisempaa pentuetta. Isä on poliisikoira (huumeet) ja kisannut myös IPGssa.
Sitä sitten jännitettiin mitä syntyy ja koska. Arpaonni viime aikoina on ollut huono, joten varauduin kaikkeen muuhun kuin hyvään lopputulemaan.

Mutta

14.04.2022 syntyi 1 uros ja 5 narttua De La Font Amagada kenneliin Andorraan. Meillä oli ykkös varaus. JAIKS!! nyt alkoi jännittämään kuinka pennut kehittyvät.

Muutamia kuvia ja videoita pennuista saatiin ennen lentojen lähtöä. Niiden perusteella tytöissä oli 2 harmaata ja 3 punaista. Harmaat vaikuttivat molemmat varsin kivoilta mutta viimeinen valinta jäisi siihen, että nään pennut livenä.

Lensimme 10.6. aikaisin aamulla Barcelonaan, siellä seikkailtiin kaupungilla perjantai päivä. Lauantaiksi olimme vuokranneet auton ja ajoimme noin 3 tunnin matkan La Massana, Andorra määränpäänä. Hellettä auton mittarissa oli +35C ja määränpää 1350m meren pinnan yläpuolella. Melkoista vuoristoa. Kaunista ja karua.

Määränpäässä oli 5 pentua meitä vastassa. Nämä malinoispennut eivät purreet paljaita sääriä. Kukaan ei vuotanut verta vaikka 8 viikkoiset pennut pyöri jaloissa. Mitä ihmettä!

Toinen harmaa tyttö tuli heti iloisesti luo ja leikki. Vaikka punainen olisi ollut minusta sievemmän värinen, tämä ystävällinen sielu valloitti heti sydämen. Samainen pentu, Gina, oli kasvattajan mielestä paras ja sen hän meille oli valinnut. Meillä oli kuitenkin oikeus vaihtaa valintaa, jos olisimme halunneet. Oma mutu-tuntuma ja kasvattajan suositus sai nopeasti päätöksen, että tämä on meidän tyttö. Pentu kainaloon ja ajomatka takaisin Barseloonaan voi alkaa.

Matkalla etsimme varjoisan kohdan pennun ulkoilutukseen, ettei tassut pala. Koko matkan Gina = Poni nukkuin minun sylissä. Jo ensimmäisenä päivänä hän kohtasi monta uutta asiaa ja kaikki samalla reippaalla ja uteliaalla asenteella.
Valjaat päälle, autossa olo, vieraat ihmiset, lauma jäi taaksi, Barcelonan metro, hotellin hissi – ei mitään ongelmia!

Seuraava aamuta sitten kohti lentokenttää, jossa Poni hurmasi kaikki ohikulkijat. Lentomatka meni hienosti. Nousun ja laskun ajan Poni oli kassissa penkin alla, lennon ajan kassi oli penkillä. Pidin kättä kassissa ja pentu nukkui koko 4 tunnin lennon. Helsingissä sitten häntä pystyssä kohti autoa. Vau mikä tyyppi! Olimme heti myytyjä tämän reippaan pienen pakkauksen luonteesta.

Poni on rekisteröity Espanjaan ja Suomeen. Andorrassa ei ole omaa kenneljärjestöä, siksi Espanja. Paperit saatiin kuntoon juurikin kun ikää tuli 9kk. Ei huono. Joskus saattaa ulkomailta joutua odottelemaan vaikka kuinka pitkään.

Matkajatkuu

Nyt treenaillaan kaikkea kivaa. Kaikki on Ponista kivaa ja intoa ja tarmoa riittää. Jälki tuntuu luontaiselta samoin kaikki nenänkäyttö. Poni nauttiin kun saa käyttää kroppaansa. Iso hänest tulee, nimensä mukaisesti. Viime syksynä tehtiin pohjia jälki- ja hakutreeneissä. Talvella on vähän opeteltu tottelevaisuutta ja nenällä ilmaisua. Kesäksi on muutaman suunnitelma jo valmiina.

Lumi on parasta ja hangessa Poni viihtyy todella hyvin. Tulevaisuudessa toivottavasti pääsee suksien teen pinkomaan taitavan hiihtäjän kanssa (se en ole minä :D)