Vuosi 2024 oli meille huiman kehityksen vuosi ja toivon, että sama buugi jatkuu tänä vuonna.
Tavoite oli saada TK2 valmiiksi mutta viimeistä tulosta yrittäessä oli hallin tunkkainen ilma liikaa mun keuhkoille ja suoritus kaatui ohjaajan yskimiseen. Poni oli vallaton ja ihmeissään tilanteessa. Eikä asiaa auttanut, että olimme joutuneet luopumaan Hilmasta pari viikkoa aikaisemmin ja Jani oli reissussa kisaa edeltävän yön. Poni oli jo valmiiksi levoton ja mun epämääräinen ohjaaminen oli sitten jo likaa.
Tämmöistä tämä on, elämä, koskaa ei tiedä mitä tulee ja mistä tai kuin se vaikuttaa kokonaisuuteen. Aikataulutuksen haasteiden vuoksi emme sitten enää onnistuneet kokeeseen menemään jouluun aikana. No, eipä hätää. Meillä on paljon vielä aikaa 🙂
Nyt kasataa VOI liikkeet kuntoon ja käydään sitten hakemassa uusia tuloksia. Tavoitteena meillä on 2026 keväällä olla hyvässä suoritusmoodissa VOI liikkeiden osalta (EVL en edes uskalla ajatella). Joten aikaa on reilu vuosi paketoida AVO ja aloittaa VOI.
Uudet kujeet tähän vuoteen tuo meille 1.1.2025 Janin harrasuskaveriksi muuttanut Juma. Australianpaimenkoiranarttu Särkivaaran Jumankautajuunääspäivää be melkeisen pippurinen, musta ja pörröinen kaveri. Poni on aivan super taitava pennun kanssa ja yllätti kyllä meidät kaikki. En olisi uskonut, että iso ja vilkas malinois pystyy noin hienosti pienen pennun kanssa olemaan.
Olen viime vuoden aikana suosittanut osia eläintenhoidon erikoisammattitutkinnosta ja keskittynyt siinä ruokintaan. Kissojen näyttö on jo tehty ja koirien on suunnitelmissä tehdä viimeistään kesällä.
Jo aikaisempien opintojen ja elämänkokemuksen myötä on into ja mielenkiinto ruokintaan ja sen merkitykseen vaan lisääntynyt ja olen pohtinut millaisella mallilla voisin alkaa tekemään ruokintaneuvontaa/suunnitelmia niitä tarvitseville. Kaikkien lemmikkien toivoisi syövän hyvinvointia tukevalla tavalla mutta etenkin harrastuskoiran kohdalla tämä korostuu. On syötävä hyvin ja oikein, jotta jaksaa pyrkiä parhaimpaan suoriutkseen.
Töissä eläinlääkärin parina teen jo paljon ruokintaan liittyviä tehtäviä, etenkin painonhallinta korostuu mutta myös monenlaisten sairauksien tukihoidot ruokinnan kautta. Normaalipainossa lemmikin pitäminen ei ole vaikeaa, kun asiaa vain hieman vaivaituu miettimään. Ja täytyy vähän kovettaa itseään siltä jatkuvasti anelevalta katseelta 😀
Koira on vielä ihan normaali lemmikki, mutta kolme isoa ja vilkasta on monen mielestä jo melko hurjaa. Ja vielä useampi hämmästyy, kun kerron, että nuo kotkottajatkin asuvat meillä. Vaikka minusta tuntuu, että tosi monella on kanoja niin ehkä vain tunnen sen piirin ihmisiä. Monelle alkaa ”kotieläimet” olemaan jo melko vieras käsite. Yhä harvemman isovanhemmat ovat maalta ja lapsena ei enää tutustuta kaikenlaisiin eläimiin. Harmi. Kanat ovat helppoja ja todella viihdyttäviä lemmikkejä. Niin, lemmikkejä ne meillä ovat, eivät mitään tuotantoeläimiä. Sitä paitsi, kanat työllistävät paljon vähemmän kuin nämä nelijalkaiset.
Meidän kanaset on jokainen nimetty ja tunnistettavissa ulkonäön ja luonteen perusteella. Munistakin melkein tiedän, kuka minkäkin on pyöräyttänyt. Eri rodut munivat eri värisiä munia ja rodun sisälläkin on sävyeroja. Koppa värikkäitä munia pelastaa synkimmänkin päivän. Kanat myös tunnistavat meidän omanväen, niin koirat kuin ihmisetkin todella hyvin. Ja ne ovat hurjan persoja herkuille! Minulta kerjätään jatkuvasti jotain extra herkkua ja kädestä viedään ennenkuin ehdin niitä kunnolla edes tarjoilemaan. Vierasta taas eivät lähesty vaikka millä herkuilla houkuttelee. Ja vieras koira pihassa saa kanat ryntäilemään ympäri häkkiä ja ne menevät koppiinsa piiloon. Omat saavat haukkua ja töniä verkkoa, eikä kanat väistä kuin puoli metriä. Viisaita otuksia!
orpington), Raita Rokki-rouva (barred plymouth rock), Lavender Brown (laventeli araucana) sekä siskokset Pansy Parkinson, Poppy Pomfrey ja Pomona Sprout (black copper marans – kuvissa). Osa näistä on meillä kuoriutuneita, osa on ostettu muualta. Koska kanat ovat jotenkin niin taianomaisia, on Harry Potter nimet niille juuri sopivia. Kovasti olen mieltynyt orpington rodun ominaisuuksiin vaikka niiden munat ovat ”tavallisia vaaleanruskeita”. Pohdinnassa on, jos möisin pois kaksi marans kanaa, jotka munia ihania tumman ruskeita suklaamunia niin tilalle mahtuisi pari uutta ”orppia”. Onneksi meillä on rajallinen tila! Muuten tämä homma lähtisi ihan lapasesta ja kanoja olisi paljon enemmän kuin kuusi + kukko.
