Blogi - Piian paikka

Rehuhygienia – kuinka käsitellä lemmikin ruokaa

Lemmikin ruoka on rehua ja sen kanssa on hyvä noudattaa ihan maalaisjärkeen sopivaa rehuhygieniaa. Kuivaruoka, märkäruoka, raakaruoka jne jokainen vaativat omat huomionsa säilytyksen suhteen. Ravintolisistä puhumattakaan.

Vaikka kuivaruoka näennäisesti tuntuu säilyvän ikuisuuden, ei avattua säkkiä ole hyvä syöttää enää muutaman kuukauden jälkeen. Mielestäni 3kk on maksimi kuivaruoan säilytykseen avaaminsen jälkeen, 1kk on tosi hyvä aika käyttää säkki. Haista ruokaa, jos se haisee oudolle on nappulaan lisätty rasva voinut härskiintyä eikä sitä silloin enää kannata syöttää.

Avattu säilyketölkki tai makkarapötkö on hyvä syöttää 1-2 päivässä. Yhtälailla tuoretta tai sulatettua lihaa ei pidä hautoa jääkaapissa päivä tolkulla vaan pyrkiä syöttämään parissa päivässä. Kypsentäminen ei tätä aikaikkunaa mielestäni pidennä vaan minä lasken ajan sulatuksesta.

Raa’an lihan kanssa täytyy noudatta samaa hygieniaa oli se sitten lemmikille tai ihmisille ruoaksi tulossa.

  • säilyitä lemmille tarkoitettu raakaliha erillään muista elintarvikkeista: tiiviissä kannellisessa astiassa ja omalla hyllyllä jääkaapissa.
  • pese aina käytön jälkeen kaikki astiat, työvälineet, pinnat, ruokakupit ja kädet saippualla ja lämpimällä vedellä
  • sulanutta tuotetta ei voi pakastaa uudelleen
  • sulatettu tuote säilyy enintään 3 päivää käyttökelpoisena
  • muista, että raakaliha on aina mahdollinen erilaisten bakteerien lähde
  • raakaruoka ei kuitenkaan ole mikään pelkoa herättävä mörkö. Mieti kuinka käsittelyt perheelle valmistettavan lihan?

Meillä on koirille oma pakastearkku, jossa raakaruoka säilytetään autotallissa. Sieltä haen jääkaappiin 1-2 päivän annoksen omalle hyllylle sulamaan ja odottamaan tarjoilua. Talvella saatan heittää leivinuuniin parin päivän lihat kypsymään tai sulatan siellä nopeasti yhden annoksen. HUOM – jos lihaseos sisältää luuta, sitä ei saa kypsentää!

Ravintolisistä etenkin öljyt ovat herkkiä ja ne olisi hyvä ostaa sen verran pienessä pakkauksessa, että se tulee käytettyä alle 3 kuukaudessa. Mielellään nopeammin. Omegalisät on hyvä säilyttää pimeässä. Härskiintynyt rasva ei tee kenellekkään hyvää eikä siinä enää ole ravintoarvot sitä mitä halutaan.

Monessa tuotteessa pakkauksen parasta ennen päiväys koskee avaamatonta pakkausta. Avaamisen jälkeen peli muuttuu ja aika lyhenee. Jos pakkaus ei kerro kauanko se säilyy avattuna käyttökelpoisena, käytä aistihavaintoja – haista ja katso miltä rehu näytätä.

Monenlaista tietoa englanniksi https://www.ukpetfood.org/

Ajatuksia rehujen merkinnöistä ja monipuolisuudesta

Kun rehutehdas tekee uuden lemmikin ruoan, se laskee mitä tuotteeseen pitää laittaa, jotta se täyttää FEDIAF (reurooppalainen rehualan säännöstö) minimi vaatimukset. Riittää siis, että esim proteiinia on tietyn alarajan verran esim 20kg koiralle lasketussa annoksessa. Tämä raja on melko alhainen ja moni koira hyötyisi korkeammasta eläinproteiinista. Kissojen kanssa saa olla erityise tarkka, koska eläinproteiinin tarve on vielä suurempi.

Ravintoarvot on laskettu reseptiä muodostettaessa ja sitten testattu tuotettu erä, että se vastaa näitä arvoja. Sitten tehdään pakkauksen grafiikka ja pussit painetaan. Tämän jälkeen niihin ei kovin helposti muutoksia enää tehdäkkään, kustannussyistä. Kuitenkin raaka-aineet usein tulevat eri paikoista ja esim liha(jauho) erien välillä saattaa rasvaisuus vaihdella paljon. Samoin lihan sisältämät ravintoaineet ovat osin sidoksissa siihen mitä kyseinen eläin on syönyt. Vaihtelua on varmasti jonkin verran mutta tämä tieto ei pakkaukseen päivity. Niin kaun kun pysytään tietyissä rajoissa, ei edes ole tarvetta muuttaa tekstejä.

Rehuissa on myös usein mainittu ravitsemukselliset lisäaineet. Nämä on ne lisätyt vitamiinit, kivennäiset ja hivenaineet. Jos niitä ei ole mainittu, ei mitään ole erikseen lisätty vaan saadut ravintoarvot tulevat raaka-aineista. Eli, jos tuote sisältää maksaa ja siinä ilmoitetaan lisättyä A-vitamiinia niin se on vain sen lisätyn määrä. Se mitä raaka-aineesta tulee on sitten sen päälle.

Myös kuivaruokaa (täysrehua) syötettäessa olisi hyvä hieman miettiä näitä vaihteluita. Leiki ajatuksella, että rehu A on aina vähän samaan suuntaan vinossa etikettiin nähden ja sen vuoksi jotain ravintotekijää saa koko ajan hieman vähemmän. On mahdollista, että rehu B olisi vinossa toiseen suuntaan ja rehu C vielä kolmanteen.

Jos ei ole estettä sairaiden, herkkyyden tms vuoksi pysytellä tiukasti vain tietyssä rehussa, suosittelen vaihtelemaan kuivaruokia. Osta eri eläinproteiineja, eri merkkejä jne. Osta vaikka aina eri pussi, tai kierrätä 3-4 hyväksi havaitun kesken.

Ja sitten siihen päälle jotain pientä tuoretta niin monipuolisuus vaan lisääntyy. Kananmuna on koirille todella hyvä lisä, vaikka siihen nappuloiden päälle.
Kissoille ravintoan hyvä, mutta harvempi kissa tykkää kananmunaa syödä. Kokeile raakana ja eri tavoin keitettynä, jos joku versio maistuisi.

Ruokaviraston ohjeita

Rehuaineiden ja rehuseosten etiketissä ilmoitettujen ravintoainekoostumustietojen (raakarasva, raakavalkuainen jne.) ja rehun lisäaineiden lisättyjen määrien tulee vastata viranomaisvalvonnan analyysituloksia sallittujen poikkeamien puitteissa. Ilmoitettujen ja valvonnassa määritettyjen arvojen sallitut poikkeamat on annettu asetuksen (EY) 767/2009 liitteessä IV (alla pätkä kopioituna).

Jos rehuaineen tai rehuseoksen koostumuksen todetaan poikkeavan tuoteselosteen mukaisesta koostumuksesta rehun arvoa alentavalla tavalla, sallitaan seuraavat poikkeamat:

a) raakavalkuaisen, sokereiden, tärkkelyksen ja inuliinin osalta:

  • 3 yksikköä, kun ilmoitettu pitoisuus on vähintään 30 prosenttia
  • 10 prosenttia ilmoitetusta pitoisuudesta, kun ilmoitettu pitoisuus on alle 30 prosenttia mutta vähintään 10 prosenttia
  • 1 yksikkö, kun ilmoitettu pitoisuus on alle 10 prosenttia;

b) raakakuidun sekä raakarasvan osalta:

  • 2,2 yksikköä, kun ilmoitettu pitoisuus on vähintään 15 prosenttia
  • 15 prosenttia ilmoitetusta pitoisuudesta, kun ilmoitettu pitoisuus on alle 15 prosenttia mutta vähintään 5 prosenttia
  • 0,8 yksikköä, kun ilmoitettu pitoisuus on alle 5 prosenttia;

Rehujen merkintä https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/elaimet/rehut/ohjeet/rehujen_merkintaopas.pdf

https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/tietoa-rehuista/rehujen-merkinnat/rehujen-merkintaopas/

EU 737/2009 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX%3A32009R0767

Mitä kupissa tänään?

Välillä teen omassa päässä listaa mitä kaikkea koira on tänään syönyt. Täytyy myöntää, että talvella silläkin on vähän köyhempi valikoima kuin kesällä.

Tänään on tarjoiltu sian sydäntä, kananmuna kuorineen, lohipullia, naudan maksaa, peuran jauhelihaa ja sika-nautajauhelihaa sekä kahta erilaista kuivaruokaa.

Satunnaisesti / kun ostan jotain uutta laatua, lasken excelissä Ponin ravintotarpeita ja sen mukaisesti käytän lisiä täydentämään ja tasapainottamaan tarjoilua.

Kuppiin ja koiran kitaan heittelen myös ruoanvalmistuksen yhteydessä vihannesten paloja, kurkkua, omenaa ja pakkasesta marjoja (pakkasessa on koiralle omia marjoja 😀 En syö aronii itse mutta pakastan niitä Ponille.) Välillä soteutan ja pakastan paloina sekalaisen kasvisten jämäkasan ja näitä paloja sitten laitan kuppiin mukaan.

Raejuustoa ostan tarjouksesta koirille, sitäkään en syö itse. Koirat syövät varmasti toisinaan paremmin kuin omistaja 😀

Kuva vaihdettu ystävänpäivä kuvaan. Kerrankin nämä kaksi pysähtyi tälleen sopivasti.

Kuinka lukea rehujen raaka-aineita?

Kyllä, lemmikinruoka on rehua. Sitä koskee rehulainsäädöntö, ei elintarvikkeita koskevat määräykset.

Mielestäni koiran- ja kissanruoan raaka-aine luettelon pitäisi alkaa eläinperäisellä proteiinilla. Koira kyllä pärjää vähemmällä lihalla kuin kissa mutta silti pääruokana syötettävä nappula saisi olla laadukasta eikä vain viljoilla täytettyä. Pelkkä proteiinin määrä ei välttämättä kerro eläinperäisten raaka-aineiden määrästä. Etenkin viljattomissa versioissa proteiinia nostetaan herne, linssi ja soija tuotteilla. Kaikki rehun sisältämä proteiini lasketaan annettuu arvoon mukaan ja osa siitä tulee kasvikunnan tuotteista.

Lemmikin ruokasäkin kyljessä pitäisi lukea sen raaka-aineet. Se, että ymmärtää lukemansa ei aina ole ihan päivänselvä juttu. Listassa raaka-aineet ovat alenevassa paljous järjestyksessä. Tässä on erimerkkinä kaksi ruokaa, jotka molemmat on nimetty samalla tavalla (viljaton ja riista).

Nimeämisessä pätee sääntö, että nimessä korostettua raaka-ainetta on oltava vähintään 4%.

A) Hirvieläin 24 % (14 % hirvieläintä jauhona, 10 % tuoretta hirvieläintä), kalkkuna 22 %, peruna 22 %, siipikarjan rasva (säilöntäaineena käytetty tokoferolisekoitusta, E-vitamiinin lähde) 10 %, keltainen herne 8 %, kuivattu omena 6 %, lohiöljy 3 %, kananmaksa 2 %, panimohiiva (mannaanioligosakkaridien lähde), porkkana 1 %, glukosamiini (300 mg/kg), kondroitiinisulfaatti (180 mg/kg), Yucca schidigera -uute (100 mg/kg), kamomilla (Matricaria chamomilla, 80 mg/kg).

A:ssa on hyvä huomioida, että osa hirvieläinmestä on jauhoa ja osa tuoretta. Kun tuoreesta poistuu vesi (muistathan, nappulat on kuivia) jää jäljelle vähemmän kuin 24% hirvieläintä (tuoreesta vesi pois, jää noin 2,5% kuiva-ainetta) . Kalkkunasta emme tiedä millaista se on.

B) Tuorepakastettu riistanliha (19 %), kuivattu kana ja kalkkuna (19 %, josta 11 % kanaa, luonnollinen glukosamiinin, kondroitiinin ja tauriinin lähde), peruna, kokonaiset herneet, siipikarjan rasva, bataatti (8 %), kuivattu sokerijuurikasmassa (3,5 %), kanakastike, kuivattu panimohiiva, kuivattu kokonainen muna, natriumheksametafosfaatti (0,33 %), pellavansiemenet, frukto-oligosakkaridit (0,25 %, luonnollinen prebiootti).

B:ssa tuore riistanliha 19% – vesi 75% jää 4,75%. Sitten meillä onkin kanaa ja kalkkunaa enemmän kuin riistaa.

Suola sääntä

Moni raaka-aine listan lopussa on niin pienillä annoksilla, että ne ovat lähinnä näön vuoksi. Jos tuotteessa on mainittu suola/natrium, sitä voi pitää rajana niin että listan alku on merkittäviä ja sen jälkeen olevat koristeena. Näin karkeasti ajatellen. Jos suolaa ei ole listattu vai alle 1% olevat ainee olla jo varsin pienessä osassa, toki niiden tuomasta ravintoarvosta riippuen. Jotain riittää pieni hippunen.

Lisättyjen raaka-aineiden määrä usein ilmoitetaan per kilo valmista kuivaruokaa.

Esimerkki: glukosamiinia on 300mg/kg. Sanotaan, että 20kg koira syö 200g ruokaa. Tämä vastaa 60mg glukosamiinia. Glukosamiinin suositeltu päivä annos vaihtelee paljon eri lähteiden välillä mutta alareuna usein on siellä 20mg/kg, eli 20kg koira tarvitsisi 400mg. Silloin pitäisi syödä yli kilo tätä nappulaa. hmm, tämä ei aivan täsmää. Glukosamiini ei onneksi ole niitä kaikkein olennaisimpia mutta tuo hyvin esiin sanahelinän ongelman.

Samanmoinen ongelma tulee helposti monen muunkin aineen kohdalla. Ja korostuu, jos painonhallinnallisista syistä syötetään pientä annosta saattaakin käydä niin, että lemmikki ei saa riittävästi tärkäimpiä ravintoaineita.

Myös kalaöljy on sellainen huomiota ansaitseva asia. Öljyä on yleensä vähän ja se härskiintyy kohtuullisen nopeasti. Tässäkin joutuu miettimään mitä siitä pussita oikeasti saa. En koskaan luota siihen, että nappulasta lemmikki saa riittävästi omega-3 rasvahappoja vaan lorauttelen säännöllisen epäsäännllisesti pullosta tuoretta öljyä ruokakuppiin.

Koiranruokinta – mitä minä siitä ajattelen

Minun eläinkeskeisessä maailmassa harva asia jakaa yhtäpaljon mielipiteitä, kuin koulutus ja ruokinta. Siltikin juuri näihin mielelläni sormeni sotken.

Voidakseen hyvin koira tarvitsee sille sopivaa ruokaa, sellaista josta se saa vähintään tarvittavan minimi määrän elintärkeitä ravintoaineita, vitamiineja, kivennäisiä ja hivenaineita sekä vettä. Etenkin, jos on jotain ”perussessen” arjesta poikkeavaa, on syytä hieman pohtia mitä sinne kuppiin heittää – urheilukoira, toipilas tai painonvartija : jokainen vaatii oman suunnitelmansa.

Yksinkertaisimmillaan hyvä ruokinta voisi olla raikasta vettä ja laadukasta kuivaruokaa. Toisessa päässä sitten monimutkaisemmin toteutettu koti- tai raakaruoka, joka vaatii jo osaamista ja aikaa. Omieni kanssa menen jossain tässä välissä. Koirat saavat paljon tuoretta ja monipuolista mutta myös kuivaruokaa päivittäin. Alan keskusteluissa on paljon on puhuttu tuoreen ravinnon tarjoamisesta, edes osaksi. Jo 10% osuus päivittäisessä tarjonnassa voi tuoda etuja hyvinvoinnin suhteen.

ULTRA PROSESSOITU
Jos ensin mietitään kuivaruokaa, kuinka siihen raaka-aineet tulevat. Koska usein kyseessä on ekstruuderilla (paine ja lämpö) tehty nappula, vaati sen valmistus taikinamaisen massan. Tämä osaltaa taas vaatii erilaisia jauheita ja vettä. Usein kuivaruoka tehdään lihajauhosta – tämä liha on siis kypsennetty, kuivattu ja jauhettu ennen kuin se päätyy nappulatehtaalle. Ja se menee vielä kertaalleen kypsennysprosessin läpi nappulaa ”leivottaessa”. Voimme siis olettaa, että kuivanappulan liha on kypsennetty 2-3 kertaa. Mitä ravintoaineita siitä tuoreesta lihasta enää on jäljellä? Sama prosessi osittain on kasvisten ja viljojen kohdalla. Kuivattu ja jauhettu, jotta taikina onnistuu. Tätä pohjaa vasten jotain tuoretta kuppiin kuulostaa jo ihan kivalta.

TUOREEMPAA
Jos haluaa hieman tuoreemaa, voi katsoa purkkia, pussia tai makkarapötköä. Näissäkin on eroja. Osa on tehty laittamalla raaka jauhettu liha sekoittimeen parin muun aineen kanssa ja siitä pakkauksessaan kypsymään kuumaan ja paineeseen.
Osa säilykkeistä on tehty jauheista, eikä juurikaan tuoreudessa eroa kuivasta.
Tarkkana saa olla raaka-aineluettelon kanssa, että tämä ero selviäisi. Joskus voi olla parasta kysyä valmistajalta.

TUORETTA
Kuppiin voin myös laittaa tuoretta /pakastettua lihaa ja kalaa (huomio hygienia), marjoja, hedelmiä, vihanneksia, sieniä, ravintoöljyä, ja mitä ikinä koiralle maistuu. Tuoreen osuus voi olla juuri sen verran kuin se omistajan aikatauluun ja budjettiin sopii. Nappuloiden päälle kananmuna ja kurkkua. Herkkuna keitettyä parkakaalia. Tai koko ateria koostettu tarkasti lihasta, elimistä ja vitamiinit tasapainotettu. Vaihtoehtoja on paljon.

Mielestäni tuoretta on myös kotona kypsennetty liha ja muu ajatuksella tehty lemmikinkotiruoka (ihmisille tehdyissä tinkii olemaan liikaa suolaa tms). Näille tulee vain yksi kypsennys kerta ja ravintoarvo varmasti on korkeampi kuin moneen kertaan kypsytetyissä versioissa.

Uusi vuosi, uudet kujeet 2025

313p ja KP AVOsta . Tämä koe meni kyllä niin hyvin kuin osamme yhdessä suorittaa.

Vuosi 2024 oli meille huiman kehityksen vuosi ja toivon, että sama buugi jatkuu tänä vuonna.

Tavoite oli saada TK2 valmiiksi mutta viimeistä tulosta yrittäessä oli hallin tunkkainen ilma liikaa mun keuhkoille ja suoritus kaatui ohjaajan yskimiseen. Poni oli vallaton ja ihmeissään tilanteessa. Eikä asiaa auttanut, että olimme joutuneet luopumaan Hilmasta pari viikkoa aikaisemmin ja Jani oli reissussa kisaa edeltävän yön. Poni oli jo valmiiksi levoton ja mun epämääräinen ohjaaminen oli sitten jo likaa.

Tämmöistä tämä on, elämä, koskaa ei tiedä mitä tulee ja mistä tai kuin se vaikuttaa kokonaisuuteen. Aikataulutuksen haasteiden vuoksi emme sitten enää onnistuneet kokeeseen menemään jouluun aikana. No, eipä hätää. Meillä on paljon vielä aikaa 🙂

Kaverukset sohvalla, pysähdystä on vain sekunteja ja leikki jatkuu.

Nyt kasataa VOI liikkeet kuntoon ja käydään sitten hakemassa uusia tuloksia. Tavoitteena meillä on 2026 keväällä olla hyvässä suoritusmoodissa VOI liikkeiden osalta (EVL en edes uskalla ajatella). Joten aikaa on reilu vuosi paketoida AVO ja aloittaa VOI.

Uudet kujeet tähän vuoteen tuo meille 1.1.2025 Janin harrasuskaveriksi muuttanut Juma. Australianpaimenkoiranarttu Särkivaaran Jumankautajuunääspäivää be melkeisen pippurinen, musta ja pörröinen kaveri. Poni on aivan super taitava pennun kanssa ja yllätti kyllä meidät kaikki. En olisi uskonut, että iso ja vilkas malinois pystyy noin hienosti pienen pennun kanssa olemaan.

Olen viime vuoden aikana suosittanut osia eläintenhoidon erikoisammattitutkinnosta ja keskittynyt siinä ruokintaan. Kissojen näyttö on jo tehty ja koirien on suunnitelmissä tehdä viimeistään kesällä.

Jo aikaisempien opintojen ja elämänkokemuksen myötä on into ja mielenkiinto ruokintaan ja sen merkitykseen vaan lisääntynyt ja olen pohtinut millaisella mallilla voisin alkaa tekemään ruokintaneuvontaa/suunnitelmia niitä tarvitseville. Kaikkien lemmikkien toivoisi syövän hyvinvointia tukevalla tavalla mutta etenkin harrastuskoiran kohdalla tämä korostuu. On syötävä hyvin ja oikein, jotta jaksaa pyrkiä parhaimpaan suoriutkseen.

Töissä eläinlääkärin parina teen jo paljon ruokintaan liittyviä tehtäviä, etenkin painonhallinta korostuu mutta myös monenlaisten sairauksien tukihoidot ruokinnan kautta. Normaalipainossa lemmikin pitäminen ei ole vaikeaa, kun asiaa vain hieman vaivaituu miettimään. Ja täytyy vähän kovettaa itseään siltä jatkuvasti anelevalta katseelta 😀

BH, RTK1 ja TK1

Vauhdilla on sittenkin menty vaikka ajatus oli antaa Ponin kypsyä rauhassa. Noh, kun se oppii niin helposti ja on niin kiva harrastuskoira niin nämä eri lajien perustasot tulikin tehtyä vähän aikaisemmin kuin ajattelin.

Sanoin, että vasta kun täyttää 2v niin mennään kokeisiin. Melkein onnistuttiin. RTK1 tehtiin viime syksynä. 2v tuli mittariin huhtikuussa ja sen jälkeen on tehty TK1 ja BH.

Tavoitteita vielä tälle vuodelle riittää. Ajatuksia on monta mutta katsotaan kuinka treenit etenee eri osa-aluilla. Ponin lajivalikoimaan kuuluu tällä hetkellä pääasiassa toko ja etsintkäkoe mutta rallia siinä sivussa tehdään koko ajan. ja etsintäkokeen pohjalta olisi mahdollista mennä jälki- ja hakukokeeseenkin. Onneksi koira vielä enemmän täynnä intoa kuin ohjaaja niin kaikkeen tekemiseen lähtee heti täysillä mukaan ilman sen kummempaa houkuttelua.

Matka jatkuu ja joskus joku kommentti tännekkin eksyy.

Meidät löytää Igstä ponijapiia nimellä.

Andorran vuoristopaimenkoira, eiku ;)

Andorran vuoristopaimenkoira, eiku ;)

Koska elämä on yhtä muutosta…. Montako kertaa olen tämän jo todennut?

Hyvin pienen houkuttelun jälkeen innoistuin lähtemään mukaan tuonti(jalostus)koira projektiin. Työkaveri-kasvattaja löysi Andorrasta mielenkiintoisen ´belgianpaimenkoira malinois yhdistelmän. Emällä oli tuloksia IPG3 ja pari aikaisempaa pentuetta. Isä on poliisikoira (huumeet) ja kisannut myös IPGssa.
Sitä sitten jännitettiin mitä syntyy ja koska. Arpaonni viime aikoina on ollut huono, joten varauduin kaikkeen muuhun kuin hyvään lopputulemaan.

Mutta

14.04.2022 syntyi 1 uros ja 5 narttua De La Font Amagada kenneliin Andorraan. Meillä oli ykkös varaus. JAIKS!! nyt alkoi jännittämään kuinka pennut kehittyvät.

Muutamia kuvia ja videoita pennuista saatiin ennen lentojen lähtöä. Niiden perusteella tytöissä oli 2 harmaata ja 3 punaista. Harmaat vaikuttivat molemmat varsin kivoilta mutta viimeinen valinta jäisi siihen, että nään pennut livenä.

Lensimme 10.6. aikaisin aamulla Barcelonaan, siellä seikkailtiin kaupungilla perjantai päivä. Lauantaiksi olimme vuokranneet auton ja ajoimme noin 3 tunnin matkan La Massana, Andorra määränpäänä. Hellettä auton mittarissa oli +35C ja määränpää 1350m meren pinnan yläpuolella. Melkoista vuoristoa. Kaunista ja karua.

Määränpäässä oli 5 pentua meitä vastassa. Nämä malinoispennut eivät purreet paljaita sääriä. Kukaan ei vuotanut verta vaikka 8 viikkoiset pennut pyöri jaloissa. Mitä ihmettä!

Toinen harmaa tyttö tuli heti iloisesti luo ja leikki. Vaikka punainen olisi ollut minusta sievemmän värinen, tämä ystävällinen sielu valloitti heti sydämen. Samainen pentu, Gina, oli kasvattajan mielestä paras ja sen hän meille oli valinnut. Meillä oli kuitenkin oikeus vaihtaa valintaa, jos olisimme halunneet. Oma mutu-tuntuma ja kasvattajan suositus sai nopeasti päätöksen, että tämä on meidän tyttö. Pentu kainaloon ja ajomatka takaisin Barseloonaan voi alkaa.

Matkalla etsimme varjoisan kohdan pennun ulkoilutukseen, ettei tassut pala. Koko matkan Gina = Poni nukkuin minun sylissä. Jo ensimmäisenä päivänä hän kohtasi monta uutta asiaa ja kaikki samalla reippaalla ja uteliaalla asenteella.
Valjaat päälle, autossa olo, vieraat ihmiset, lauma jäi taaksi, Barcelonan metro, hotellin hissi – ei mitään ongelmia!


Seuraava aamuta sitten kohti lentokenttää, jossa Poni hurmasi kaikki ohikulkijat. Lentomatka meni hienosti. Nousun ja laskun ajan Poni oli kassissa penkin alla, lennon ajan kassi oli penkillä. Pidin kättä kassissa ja pentu nukkui koko 4 tunnin lennon. Helsingissä sitten häntä pystyssä kohti autoa. Vau mikä tyyppi! Olimme heti myytyjä tämän reippaan pienen pakkauksen luonteesta.

Poni on rekisteröity Espanjaan ja Suomeen. Andorrassa ei ole omaa kenneljärjestöä, siksi Espanja. Paperit saatiin kuntoon juurikin kun ikää tuli 9kk. Ei huono. Joskus saattaa ulkomailta joutua odottelemaan vaikka kuinka pitkään.

Matkajatkuu

Kuva Sanna Jääskeläinen

Nyt treenaillaan kaikkea kivaa. Kaikki on Ponista kivaa ja intoa ja tarmoa riittää. Jälki tuntuu luontaiselta samoin kaikki nenänkäyttö. Poni nauttiin kun saa käyttää kroppaansa. Iso hänest tulee, nimensä mukaisesti. Viime syksynä tehtiin pohjia jälki- ja hakutreeneissä. Talvella on vähän opeteltu tottelevaisuutta ja nenällä ilmaisua. Kesäksi on muutaman suunnitelma jo valmiina.

Lumi on parasta ja hangessa Poni viihtyy todella hyvin. Tulevaisuudessa toivottavasti pääsee suksien teen pinkomaan taitavan hiihtäjän kanssa (se en ole minä :D)

Lelun naru on 77cm pitkä…

Oppia ikä kaikki

Elokuussa 2020 aloitin uuden työn Eläinsairaala Vethausissa.
Keväällä 2021 oppisopimuskoulutuksen klinikkaeläinhoitajaksi ja
nyt toukokuussa 2022 on homma paketissa.

Viimeiset näytöt on tehty 18.5 ja suuri on luotto siihen, että ne on hyväksyttyjä suorituksia mutta virallista päätöstä täytyy odotella 2-3 viikkoa. Kevätjuhlat tiedossa ja sitten voi alkaa suunnittelemaan seuraavaa opintokokonaisuutta. Tällä alalla ei opiskeltavat aiheet ihan heti lopu.

Edelleen joka päivä intoa piukassa töissä tekemässä siistejä juttuja.

Työtehtävät ovat varsin monipuolisia, sillä eläinpuolella (verrattuna ihmispuolen hoitajiin) me teemme kaikkia sairaalan tehtäviä. Hieman on erikoistumista mutta ei läheskään niin pitkälle kuin humaanisairaalassa. Meillä lähes jokainen hoitaja osaa mm. valmistella potilaan leikkaussaliin, kanyloida, intuboida, valvoa anestesiaa ja heräämistä, ottaa röntgen ja ct-kuvia, ottaa erilaisia näytteitä ja käyttää erilaisia labran laitteita, välinehuollossa puhdistaa ja pakata tykötarpeita, kerätä lääkkeet ja antaa niitä potilaille pistoksina tai suun kautta, paketoida tassuja, toimia hammaslääkärin apulaisena tai steriilinä leikkausavustajana, neuvoa ruokinnassa, haastatella ja kotiuttaa asiakkaita (tai heidän omistajia :D), vastata mitä erilaisimpiin kysymyksiin puhelimessa, varata aikoja, kirjata potilaat sisään ja laskuttaa ulos. Ja hoitajat myös purkavat saapuvat kuormat ja hoitavat tavaroiden tilaukset. Ja siivoavat sotkut ja eritteet potilaiden jäljiltä ja pesevät sairaaran pyykit. Ja tärkeimpänä vierihoitaa potilaita, rapsutella ja helliä.

Hoitajan työn lisäksi olen sairaalan ravintovastaava ja hoidan eläintenruokien tilaukset sekä tarpeen mukaan tiedotan muita (uusien) ruokien ominaisuuksista. Ja aina kun ehdin keskustelen mielelläni asiakkaiden kanssa ruokinnasta. Muutama laihdutus/ruokintasuunnitelma tulee joka kuukausi tehtä painonvartijoille.

Tässä on pari kuvaa mun parhaasta duunista.

Allekirjoittanut ihanan Wilssonin kanssa. Kuva MomentsByMeeri.

Ketä yllättää, että isojen koirien halailu on minun suosikki juttuja. Vaikka viime aikoina olen yllättänyt itseni pärjäämässä sihisevien kissojen kanssa ja saanut niiden pieniin suoniin kanyylin suht helposti. Tämä ei aina ole itsestään selvää hereillä olevan kissan kanssa.

Potilaiden käytöksestä ja kotikoulusta on mielessä muhinut juttusarja. Ehkä saan senkin ”paperille” jossain kohtaa. Omia ajatuksia hoitajan vinkkelistä. Pysykää kuulolla, tästä yritän jatkossa saada jotain aikaiseksi esimerkkien kera.

Siistiäkin siistimpää (kirjaimellisesti) on olla steriilinä avustajana leikauksessa. Tässä tohtorin kanssa steriloidaan tähystämällä koiraa. Tuolla näytössä on mun työkalun kärki pitelemässä poistettavaa munasarjaa. How cool is this!!

Vain muutos on vakio ja väki vähenee

Menipä sitten taas reilu vuosi ennen kuin tämän seuraavan pätkän voin kirjoittaa. Jos jotain niin muutosta on elämässä ollut ihan riittävän paljon. Jotain hyvääkin, ei kaikki muutos oli pahasta vaikka joskus ne surulliset asiat tuntuvat isoilta ja jäävät pitkäksi aikaa pinnalle kellumaan.

Sulo marraskuussa 2021 lenkkivarustuksessa

18.12.2021 sanoimme viimeisen kerran vapaa Sulo papparaiselle, joka porskutti lähelle 13 vuoden etappia (vastoin kaikkia oletuksia) ja lähti komeasti päivässä saappaat jalassa. Tiesin heti aamulla, että nyt on se päivä. Surullista mutta jo odotettavissa rakkaan vanhan ystävän kohdalla. Viimeiseen saakka Sulo piti minusta huolen ja oli reipas oma itsensä vielä viimeisellä iltalenkillä. Sitten oli hyvästien aika. Ei tämmöistä sielunpuolikas koiraa enää osu kohdalle. Sulon kanssa teimme niin monta asiaa yhdessä ja ensimmäisen kerran. Sulo vei minut palveluskoirien maailmaan ja sillä tiellä ollaan. Monta ystävää ja sieltä löytynyt matkan varrella.

Joulu siinä meni haikeissa tunnelmissa ajatuksisa keräillen. Vuodesta -96 lähtien minulla on ollut yksi tai kaksi keltaista poikaa (bokseria) ja lapsuuden kodissakin oli yksi. Näistä minun 48 vuodesta olen 9 vuotta ollut ilman ”keltuaista”. Olo oli melko tyhjä ja ontto. Identiteetti kriisikin voisi tästä jo tulla, kun molossi-ihmisellä ei sitä omaa molossia enää ole. Uutta ei ainakaan toistaiseksi tule, kukaan ei voi paikata Sulon ja Taunon jättämää aukkoa.

Sulo ja Tauno 11/2018
Pink 1.1.2022

Ja jotta ei liian helppoa vuoden aloitus olisi pelkkien paimenten kanssa, lähti Pink 7.1.2022, kuukausi ennen 2v synttäreitä. Epilepsiaa hoidettiin vuosi lääkkeillä ja ruokavaliolla, mutta sitä ei saatu kuriin ja ison kohtauksen myötä päätös oli omalla tavallaan helppo vaikka sydän siinä särkyi, taas. Paska sairaus, tätä ei toivo kenellekkään.

Yhden koiran kanssa olen viimeksi asunut vuonna 98. Talo on todella hiljainen, kun ainoa karvakorva on jo veteraani-iässä oleva Hilma. Onneksi malinoississa virtaa riittää mutta silti kahdessa vuodessa neljän koiran taloudesta yhteen koiraan tuntuu kovalta muutokselta.


Hilma torkuilla nojatuolissa

Jotta elämä ei edelleenkään olisi tasaista on lisää muutoksia luvassa, luonnollisesti. Niistä lisää seuraavissa jutuissa. Kaikenlaista jännää on 2022 tulossa.