Meillä on kolme koiraa ja pieni lauma kanoja. Koira on vielä ihan normaali lemmikki, mutta kolme isoa ja vilkasta on monen mielestä jo melko hurjaa. Ja vielä useampi hämmästyy, kun kerron, että nuo kotkottajatkin asuvat meillä. Vaikka minusta tuntuu, että tosi monella on kanoja niin ehkä vain tunnen sen piirin ihmisiä. Monelle alkaa ”kotieläimet” olemaan jo melko vieras käsite. Yhä harvemman isovanhemmat ovat maalta ja lapsena ei enää tutustuta kaikenlaisiin eläimiin. Harmi. Kanat ovat helppoja ja todella viihdyttäviä lemmikkejä. Niin, lemmikkejä ne meillä ovat, eivät mitään tuotantoeläimiä. Sitä paitsi, kanat työllistävät paljon vähemmän kuin nämä nelijalkaiset.

Meidän kanaset on jokainen nimetty ja tunnistettavissa ulkonäön ja luonteen perusteella. Munistakin melkein tiedän, kuka minkäkin on pyöräyttänyt. Eri rodut munivat eri värisiä munia ja rodun sisälläkin on sävyeroja. Koppa värikkäitä munia pelastaa synkimmänkin päivän. Kanat myös tunnistavat meidän omanväen, niin koirat kuin ihmisetkin todella hyvin. Ja ne ovat hurjan persoja herkuille! Minulta kerjätään jatkuvasti jotain extra herkkua ja kädestä viedään ennenkuin ehdin niitä kunnolla edes tarjoilemaan. Vierasta taas eivät lähesty vaikka millä herkuilla houkuttelee. Ja vieras koira pihassa saa kanat ryntäilemään ympäri häkkiä ja ne menevät koppiinsa piiloon. Omat saavat haukkua ja töniä verkkoa, eikä kanat väistä kuin puoli metriä. Viisaita otuksia!

Ketä meillä sitten on? Kukkona laumassa on Sirius Black (valkohuntu) ja rouvat ovat Suvi Kesälahja (sekavärinen orpintong), Coco Pikkumusta (sininen orpington), Raita Rokki-rouva (barred plymouth rock), Lavender Brown (laventeli araucana) sekä siskokset Pansy Parkinson, Poppy Pomfrey ja Pomona Sprout (black copper marans – kuvissa). Osa näistä on meillä kuoriutuneita, osa on ostettu muualta. Koska kanat ovat jotenkin niin taianomaisia, on Harry Potter nimet niille juuri sopivia. Kovasti olen mieltynyt orpington rodun ominaisuuksiin vaikka niiden munat ovat ”tavallisia vaaleanruskeita”. Pohdinnassa on, jos möisin pois kaksi marans kanaa, jotka munia ihania tumman ruskeita suklaamunia niin tilalle mahtuisi pari uutta ”orppia”. Onneksi meillä on rajallinen tila! Muuten tämä homma lähtisi ihan lapasesta ja kanoja olisi paljon enemmän kuin kuusi + kukko.

Jouluvalot ja taikaviitat on viritetty koiriin, jotta olisi turvallista lenkkeillä. Valoisan aikaan liikkuminen on nyt muutaman kuukauden viikonloppujen luksusta. Otsalamppu  ja heijastinliivi ovat ahkerassa käytössä jos omaa pihaa pidemmälle meinaa mennä. Muutaman lenkki on jo tehty myös Ideaparkin ympäristössä, jotta päästää kävelemään valoistuija reittejä. Maalla on pimeässä ulkoilua monta kuukautta. Nyt tuohon isolle tielle on tulossa katuvalot, mutta ne eivät meidän lenkkejä helpota. Ei tämän lauman kanssa voi kulkea noin vilkkaan tien varressa. Hermot siinä menee kaikilta.

Onneksi välillä aurinko pilkahtaa myös viikonloppuna ja hetkellisesti saamme nauttia luonnon karusta kauneudesta. Jokaisella vuodenajalla on oma kauneutensa, kun sen vaan osaa nähdä ja huomaa sen pienen ohi kiitävän hetken, kun kaikki on juuri täydellistä.

Näiden elukoiden seikkailuista saisi vaikka kirjan. Mutta jos alkuun yrittäisi edes silloin tällöin tehdä pienen tekstinpätkän, esittelyn jokaisesta erikseen vai sittenkin youtube kanava kanoille? Mahdollisuuksia tarinointiin on nykyään niin paljon, että vaikea valita mihin tarttua ja sitten kaikki vaan taas jää, kunnes se ajatus uudelleen ehtii syttymään ja löytää oman aikansa ja paikkansa.